Tänään oli
vanhainkodilla omaisten iltapäivä. Kun siellä kuuntelin toisten kohtaloita ja taisteluita saada omainen
laitoshoitoon,
huh huh. Meillä kävi tosi hyvä tuuri äidin kanssa, kun kaikki suju niin
nopeesti ja
tuskatta.
Äitihän pääsi tuonne
Tapanilaan ihan pienellä
odotusajalla.
Yksikin ihminen oli
joutuntu ottaamaan yhteyttä aina
ministeritasolle asti, ennen kun asia saatiin
hoitumaan. Kun hän oli sitten soittanut ja kysynyt paikkaa, oli sanottu " Kuin Jumalan ihmeestä on paikka
vapautunut"
Mutta jos hän ei olisi ollut niin hyökkäävä, olisi paikka vapautunut nopeampaa!!! Siis siihen olisi tarvittu
nöyristelyä ja
perseen nuolemista, että
saa Altzhaimeria sairastavan
omaisen asian mukaiseen hoitoon!! Eikä missään tapauksessa
saa pitää puoliaan, eikä ottaa niin korkeisiin tahoihin yhteyttä. Siis voihan nenä. Mitä
tää touhu onkaan kun me suuret ikäluokat tarvitaan
hoitopaikkoja?
Kauhulla ajattelen sitä aikaa.
No onneksi meillä kaikki suju ja äiti tykkää olla siellä. Sunnuntaina kun äiti oli täällä meillä, niin vähän
jännitin tuleeko "
koti-ikävä" mutta kun hän väsy olemiseen ja tahtoi kotiin sinne
Tapanilaan. Tuntu ihan hyvälle.
Sitte se taistelu. Se on aika surullinen juttu.
Meidä Doris alkaa olemaan
loppusuoralla. Se ei
syö juur mitään. Se on niin laiha, että
lonkka- ja
lapaluut törröttää Nukkuu vaan ja
nyt sillä tulee verta nenästä, kun se
aivastaa. Ei sillä kuitenkaan räkää valu. Eikä se valita. Joku kyllä
sano, että kissa ei valita.
Tää on ihan
kauheeta. Minusta ei
ole sen viejäksi piikille!!! Vaikka se on jo 18v niin silti!!