Välipalaksi

Iltalukemiseksi otin mukaan pari kirjaa. Toisen sain luettua. En oikein osaa sanoa oliko parempi, vai huonompi, kun Larssonin kirjoittama. Tykkäsin kuitenkin. Oli sujuvaa luettavaa. Ehkä vähä loikkiva sinne, tänne.

Nyt on kyllä se kirjaston e-kirja juttu ihan hyvä, kun voi lainata lisää JOS sattius loppumaan luettava. 

Onnelliist voimiist ja aurinkoista alkavaa viikkoa!

Luettua

No nyt oon minäkin tän kohukirjan lukenut. Miten sen nyt sanois? En kauheesti tykännyt. Mielestäni se oli sekava ja vasta loppusivuilla ymmärsin sen, että siinä oli blogikirjoitusta välillä. Nukkeleikit hypin melkein kaikki yli, mitä en yleensä tee, joko luen tai en, mutta yli en hypi. 

Asia sinänsä on aika järkky, että jotku punaiset varpaankynnet on suurikin synti jne. En ymmärrä. Minulla oli ystävä, joka kuulu tähän samaan porukkaan, mutta ei ollut kovin ahdasmielinen. Kerran tuli puhetta viinan juomisesta, minkä mormoonit tuomitsee, niin tää ystävä ratkaisi kinan  aika hienosti asian sanomalla " Eihän se ole synti, mitä suuhunsa laittaa, vaan mitä sieltä tulee ulos" Siinä jäi mormooni sanattomaksi. 

No niin minusta ei siis mikään erikoinen kirja, paits tietty lestadiolaisille, kun asiosta puhutaan julkisesti.

Hitsin kylmää meillä -25,5 mut siitäkin huolimatta

Onnelliist voimiist!

Lukuhetki

Tässä sairastamisen lomassa luin tän Paula Havasteen kirjan. Tykkäsin kovasti. Havasteen tyyli kirjoittaa  on mun mieleen. 

Onnkeksi en oo elännyt tuohon aikaan. En varmaan ois selvinnyt elämästä hengissä. Piti tehdä kaikenmaailman taikoja. Askeleetkin piti miettiä ja pitää huoli, että uloskin astut eeltä vasemmalla. Minä teen kaiken oikee eeltä. Nousen ylös oikeella jalalla ja laitan kengän eeltä oikeaan jalkaa. Vasemmassa, kun asuu paha. Minäkö muka taikauskoinen ;)

Sain siitä sokeritautilääkkeestä? niin kauheen taudin, että paremmasta ei väliä. Kaks päivää meni nukkuessa p-essa. Miten ihmessä piisaakin unta ja paskaa niin paljon? Onneksi on tullut snookeria, mitä oon katsellu aina hereillä ollessa. 

Rattoisaa Pyhäinpäivää ja 

Onnelliist voimiist!

Pari kirjaa

Tuli keinussa luettua pari kirjaa, kun on  ollut niin lepposan lämpimiä päiviä ja iltoja.

Pohjois-Koreaa koetteli 1990-luvulla ankara ruokapula, joka lopulta kehittyi tuhansia ihmisiä tappaneeksi nälänhädäksi. Eunsun Kimin isä ja isovanhemmat olivat kuolleet nälkään, ja hänen siskonsa ja äitinsä oli lähdettävä kaupunkiin etsimään ruokaa. Kaksitoistavuotias tyttö jäi yksin ja ehti perhettä takaisin odottaessaan menettää toivonsa ja laatia testamenttinsa. Lopulta äiti ja sisko palasivat, mutta tyhjin käsin. Perheen ainoa mahdollisuus oli lähteä nälkää pakoon Kiinaan. Vaikealla matkallaan he joutuivat ylittämään jäätyneen joen ja tiukasti vartioidut rajalinjat. Kiinassa perhe ajautui kuitenkin yhä suurempiin vaikeuksiin. He joutuivat ihmiskaupan uhreiksi, ja lopulta heidät palautettiin Pohjois-Koreaan. Siellä heidät passitettiin vankilaan kuulusteltaviksi, kidutettaviksi ja uudelleenkasvatettaviksi. Lopulta he onnistuivat pakenemaan toistamiseen rajan yli ja piileskelivät pitkään Pohjois-Korean ja Kiinan viranomaisilta. Lopulta perhe tarpoi jalan Mongolian autiomaan halki päästäkseen luvattuun maahansa, Etelä-Koreaan. Viisitoista vuotta myöhemmin Eunsun Kim päätti kirjoittaa pakomatkastaan kirjan, jotta tuhansien hänen kaltaistensa pohjoiskorealaisten kohtalo tulisi maailmalla tunnetuksi.

Onhan tytön elämä ollut melkoisen huikeeta. Jännitystä on ollut enemmän, kun laki sallii. En nyt muuten osaa kovast tätä kehua, mutta nyt tiedän mitä on elää Pohjois Koreassa.

Toinen kirja oli vähän erilainen. Ihan joutusaa luettavaa ja melkein vois sanoa, että meikäläiselle aika pian ajankohtainen. Ainakin tulevaisuuden kuva lähempänä, kun jollekin kolmekymppiselle :) Olihan siinä joitain ihan hauskojakin hetkiä, mutta jotenkin kuitenkin odotin siltä enemmän.

Koulun eteiseen alkaa saapua vieraita ihmisiä, mutta tunnistaminen alkaa välittömästi: Ai sinähän se olet. Ja Helmikö se on? Onko tuo Herbert, ja panta kaulassa! No miksei, pappi kun on. Ja Norma tietysti, tarmokas kokoonkutsuja. Juhlitaan 65 vuotta sitten saatuja päästötodistuksia. Taannoiset pojanvintiöt ovat harvahiuksisia papparaisia ja tytöt voihkivat polviensa kipeyttä. Sitten kokoonkutsuja kilistää kupin reunaa ja nostaa katsottavaksi kuvan, jossa näkyy komea rakennus. - Tämä on unelmien talo, Norma sanoo, huoneita vaikka kymmenelle. Hän kertoo ostaneensa talon eikä unohda mainita, että rahaa on kulunut. Nyt hän tarjoaa asuinkumppanuutta vanhoille koulutovereilleen. - Ystävyyden talo, Norma sanoo, - Rauhamäki. Eikö olekin sopiva nimi? Kiusaantuminen leviää huoneeseen kuin sumu. Kiinnostusta alkaa kuitenkin ilmetä, ja Rauhamäkeen muuttavat Kielo, joka on jonkinlainen kirjailija, kuvia tekevä Helmi ja Herbert, poikamiespappi. Mitään rauhan tyyssijaa talosta ei tietystikään muodostu. Jo muuttopäivänä otetaan yhteen, kun keittäjä on tuonut mukanaan kissan, Yöntähden, ja Helmillä on käsissään lintuhäkki. Norma on tiukkana: eläimistä ei ollut puhetta! Keittäjä uhkaa lähteä heti. Mutta syitä on muitakin; hän tunnistaa papin hahmosta kuikelon, jonka tunsi kauan sitten, nuorena. Yöntähti on rakastetun kirjailijan hirtehinen kuvaus vanhuudesta ja luovuuden loppumisesta.

Nää kirjan kuvaukset on otettu suoraan kirjaston sivuilta.

Helteisiä päiviä ja 

Onnelliist voimiist!

Kepler

Nyt on viimeinen Keplerin kirja luettu. 

Taattua laatua. Yllättävä murhaaja. Jännä, että piti välillä laittaa pois käsistä. 

Mä tyhmä tein sen taas! Että kurkin loppua, joten vähän meni yllätys pilalle :( Mulla on paha tapa lukea vähän matkaa ja sit mä katson ketkä on jäljellä vielä lopussa. 

Suosittelen. 

Tänään oli suuri päivä

Nimittäin 43 vuotta sitten, kun ainut pokani syntyi. Silloinkin oli tosi keväiset kelit. Pelättiin, että voiko Salppurin kisoja ollenkaan pitää, kun lunta ei ollut, kun nimeksi.
Kymmenen päivän jälkeen, kun päästiin sairaalasta pois, lunta tuli taivaan täydeltä.
Voi, voin kun silloin olin tyhmä. Nyt täytyy kysyä, niin kun Vilukissi aina. kuka nauroi? No joka tapauksessa silloin piti lapset syöttää neljän tunnin välein ja minäkin laitoin kellon yölläkin soimaan, että heräsin herättämään lapsen. Onneks tää maailma on siinä kohen mennyt eteenpäin :) Leivoin tänään lapselle hänen herkkupullia.
43 vuotta sitten entinen poikaystävä teki mulle kotiin pääsyn kunniaksi nakkisoosia ja perunamuusia. Voi että se osas olla hyvää. Silloinkaan ei sairaalan ruuat olleet hyviä.


Luin pari kirjaa. Tästä Vaikoisesta varjosta. No joo, ihan joutusaa lettavaa. Mutta en tiedä viitinko lukea seuraavaa, kun näitä on tulossa kaksi lisää. Paremman puuteessa menihän se.

Tätä Härköstäon niin monet kehuneet, että päätin tutustua, kun kaikki on lukematta. Täytyy sanoa, että turhan roisia tekstiä. Vähempikin ois riittänyt. Ei jaksa kiinostaa. Lupasin itselleni, että luen sen "Kaikki oikein" josko se ois parempi.

Pitäsiköhän viikonloppuna järjestää varpajaiset :)

Onnelliist voimiist!

Luettua

Teksti on kopsattu kirjaston sivuilta.

Eletään kansalaissodan jälkeistä tulenarkaa aikaa, Suomi kärvistelee kieltolain kourissa. Lahden Metelinmäeltä löydetään ammuttu mies, ja muutaman päivän päästä toinen. Etsiväkonstaapeli Otso Kekki arvelee tapauksia pirtuporukoiden välienselvittelyiksi, kunnes löytää molemmilta kuolleilta yhteyksiä Veraan, venäläistaustaiseen kaunottareen. Kansalaissodan jälkimainingeissa tärkeämpää tuntuu olevan kuitenkin se, että miesten epäillään levittäneen öisin punaisten lentolehtisiä. Poliisipiireissä Kekkiä pidetään puolueellisena, ja hänet siirretään pois tapausten tutkinnasta. Tilanne ei kuitenkaan jätä Kekkiä rauhaan: onko sota sittenkään kaikkien osalta ohi?

Kyllä oli kiva lukea, kun  lahtelaisena paikat oli tuttuja. Joitain henkilöitäkin ihan oikeesti olleita. Tiesin missä kuljetaan. Historian tietämyskin tuli täytettyä.
Kerronta oli juohevaa, vaikka veri ei kauheesti roiskunutkaan.

Se on ollut vaan hurjaa aikaa, kun naapuri on ollut erimieltä. Mun Entisen poikaystävän äidin täti on ollut Hennalassa pidätettynä ja on ollut rivissä, missä joka toinen on ammuttu Sallin kummaltakin puolelta on viety ihminen ammuttavaksi. Salli oli silloin 17v. Nuorelle tytölle ollut kova paikka. Mitä silloin on sen ikäinen tiennyt politiikasta.? Eikä varmasti ole itse osannut päättää onko punainen, vaiko valkoinen. Huh hirveetä aikaa.

Hellelukemista

Kun ei muuta jaksa, niin onneksi on kirjat.
Teksti on lainattu kirjan esittelystä, niin kun jo totesin minusta ei oo arvostelijaksi.
Sen verran kuitenkin voin sanoa, että parempiakin olen lukenut. Jotenkin sellaista turhan aikaista jahkailua.. 

 Kööpenhaminalainen etsivä Louise Rick on saanut vaikean tehtävän: hänen on löydettävä raiskaaja, joka on houkutellut uhrinsa ansaan väärän nettideittiprofiilin turvin. Kun toinen uhri löytyy kuolleena eikä Louisen paras ystävä Camilla suostu luopumaan deittailusta, paine rikollisen löytämiseen kasvaa. Louise päättää luoda itsekin profiilin houkutellakseen miehen esiin...

Tästä tykkäsin kovasti. En olekaan lukenut Junstedtin kirjoja aikaisemin.

 Kun mallitoimisto bongaa tavallisen gotlantilaistytön Jennyn, alkaa uusi jännittävä elämä: salamavaloja, julkkisbileitä ja menestyvä muotikuvaajapoikaystävä. Samaan aikaan toisaalla Agnes makaa sairaalassa nääntymäisillään syömishäiriöön ja syyllisyyteen. Tytöt eivät tiedä, että heidän elämänsä liittyvät toisiinsa, ennen kuin Jennyn poikaystävä pahoinpidellään. Joku on päättänyt oman käden oikeudella tasoittaa elämän epäoikeudenmukaisuutta.

Nyt mulla on odottamassa yhden kirjan jälkeen sen Potterin kirjoittajan dekkari. Odotukset on aika korkeet. Täytyy vaan lukea yks kirja ennen sitä.
En vieläkään valita, mutta hervottoman kuuma!

Nähjää!

Onneksi sataa.

Aamulla, kun oli poutaa istutin vielä taimia, mitä olen siemenestä kasvattanut. Aika pieniä olivat. Saas nähdä ehtivätkö ikinä kukkia? No se on sen ajan murhe. Yritetty kuitenkin on.

Hyvä että sataa, voi hyvällä omallatunnolla katsella snuukeria telkasta ja lukea.
Tästä tykkäsin kovasti. Olen lukenut  tältä kirjailijalta myös Majakanvartija ja sekin oli minusta kivaa, joutusaa luettavaa.

Rönkään olin tosi pettynyt. Edelliset, mitä oon lukenut ovat olleet ihan hyviä. Nyt on vissiin aihe niin kaluttu, että ei enää... Onneksi tää olikin viimeinen Kärppä
Muuten on ihan hyvä kirjoittaja. Toivottavasti keksii uuden raikkaamman aiheen. Voiko murhista niin sanoa? Sanotaan sitten vaikka, verisemmän.

Tämä "Viimeinen saamelainen" oli hyvä. Eniten kai viehätti se ympäristö, missä kaikki tapahtui. Suosittelen.

Ihan kiva, kun on satanut, vaan nyt on kirjat luettu, niin vois alkaa taas aurinko paistaa. Ne Snuukerit kyllä jatkuu, että en taidakaan vielä toivoa sateiden loppumista :)

Toinen blogi

Tai taitaa olla jo kolmas. Aika kuollut kyllä on ollut tuo nukkekotiosato. Elegian kirjablogia seuratessa ajattelin laittaa omat lukemani tänne
Tämä on ensimmäinen kirja seillä.

Jos kiinostaa niin tervetuloa vaan.

Pari luettua

Famu tuolla kommenteissa kehui Dahlin kirjoja. Tietysti mun täyty heti käydä kirjastossa. Olihan se. Oli varmaan vikatikki lukea tätä, heti sen Keplerin perään. Tuskastuin siihen tapahtumattomuuteen. Rakkauskirjat ovat erikseen. Nyt melkein koko kirja pyöri yhden rakkauden ympärillä. Vasta viime sivuilla vähän tapahtu. No niin  kun sanottu, liian pian Keplerin jälkeen. Olin vielä siitä täpinöissä.

 Tämä olikin sitten ihan toista maata! Ei ole turhaan kehuttu.Oli tosi hyvä. Sopivasti totta ja tarua.

Grigori Rasputin pelasti oppipojakseen orvon Vasilin vuonna 1911. Tämä kertoo kuinka tsaari Nikolai II:n hovissa valtaan päässyt Rasputin vähitellen tuhoutuu. Vasili kulkee mestarinsa rinnalla tämän kuolemaan saakka. 

 En tiennytkään että noita tyttäriä olikin viisi ;) ja sekin oli vanha juttu, että Rasputin ei kuollut myrkkyyn, vaan sitä en tiennytkään, että..... enpäs kerrokkaan!

Täällä lisää juonesta.

Ainut huonopuoli oli tuo viikon laina aika ;( Ollaa lähdössä vähän retkelle ja mun oli luettava parissa päivässä. Oon aika hidas lukija ja nyt piti ottaa yötäkin käyttöön. Silmiä alkoi väkisin väsyttää, mutta otin vanhan konstin käyttöön. Luin vaan yhdellä silmällä ja välillä vaihdoin silmää. Hyvin se toimi vielä.

Nukkumatti

No nyt oon lukenut Lars Keplerin Nukkumatin. Kuvaa kirjasta ei ole, muulta haittaako tuo?
Kyllä oli taas jännä kirja. Välillä piti laitta kirja pois ja tehdä jotain muuta, kun hermo ei kestänyt.
Aika raakakin se oli joissain kohtaa.
Nyt loppu ei ollut niin yllätys, kun  oli siinä Tulitodistajassa ja kielivirheitä ei ollut, tai sitten mä en niitä huomannut.
Vielä on lukematta se hypnotisoija, sitten on Larsonin tuotanto luettu ja uutta kirjaa vaan odottelen.
Taas ei voi, kun suositella, jos tykkäät murhista.

Tulitodistaja

Tykkäsin tästä kirjasta kovasti. Olen lukenut Keplerin toisenkin kirjan "Paganini ja paholainen" sekin oli hyvä.
Tässä kirjassa mua ärsytti kummalliset lauserakenteet. Ihan vaan yks esimerkki " Melkein ketään ei ollut" Siis minua, joka kuulun siihen ryhmään jolle riittää, kun pari ensimmäistä ja viimeinen kirjain on oikein. Mä en yleensä todellakaan huomaa virheitä tekstissä, mutta tässä alko ärsytää tuo "melkein kukaan".Muuten hyvä kirja, eikä murhaajakaan selvinnyt, ennen kun viimemetreillä. Suosittelen, jos tykkää murhista ;)