sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Se on moro pitkastä aikaa

Jostain syystä on jäänyt tämä bloggaaminen syrjään. Ei vaan ole ollut mitään erikoista tapahtunut. Onneksi niin. Pari kertaa ollaa käyty Fuengirolaa ja Andaluciaa komistamassa. Edellisellä kerralla oli aivan loistavat kelit, mut nyt ei ollut toppatakki yhtään liikaa. Onneksi kuitenkin joukkoon mahtu muutama lämminkin päivä. Aika meni mukavasti kyläilessä ja ystävät tuli Portugalista käymään meitä tervehtimään. 
Uusia polkuja löydettii ajeltavaksi. Mantelipuut olivat kukkeimmillaan.


Gelalguocil oli nätti pieni kaupunki. Mainostettiin taiteiden tyyssijaksi. No olihan siel kivan näköisiä juttuja. Sen mitä pystyin kävelemään. 
Tää mun liikkuminen on ihan syvältä hanurista, mut se siitä.
Casarabonelassakin käytiin kirkon kulmilla kahvilla. Kauheita mäkiä on joka kylässä, vaikka kaukaa näytää tasaselle, niin ei todellakaan sitä ole.
Ihmettelen miten paikalliset mummot ja papat jaksaa kiivetä niitä katuja?
Krokotiilipuistossakin pääsin vihdoin ja viimein käymään. En osaa laittaa tänne videoa, mutta oli hieno juttu, kun helikopterit lensi sen puisto yli, niin eläimet alko pitää ihme murinaa. Niiden selästä muodostu pieniä kuplia ja kaulalihakset pullistu. Erikoinen juttu. 
No täs olikin päivän hymy :) 
Tietysi täty käydä turhuuksien torilla. Tämä kauppias erottu toisista, kun oli niin kauniist laitettu tavarat esille.

Se on nyt todistettu, että mä en oo ainut joka käy appelsiinivarkaissa :)
Yritin ehdottaa tuolle Entiselle poikaystävälle, että oltais siellä lämpimässä ja lumettomissa maisemissa pidempi aika, vaan eipä tuo tunnu syttyvän asialle. Ei tarviis tehdä lumitöitä, niin kun nyt, kun tultiin kotiin. Kolmetuntia hällä meni siinä hommassa. Sen verran oli kolmen viikon aikana lunta satanut. 


Joten terkkuja maailmalta!