Niin se on reissu heitetty. Vuosi vaihdettu mitä parhaimmassa seurassa. Mitään Uuden Vuoden lupauksia en tehnyt, kun tiedän vanhastaan, että ne ei kuitenkaan pidä. Naisen oikeutta käyttäen muutan aina mieltäni kuitenkin, niin olkoot lupaukset tekemättä.
Me ei entisen poikaystävän kanssa lasketella laikaan. Siis ei ollut pelkoa jalkojen murtumisesta. Hiihtää en uskalla, kun pelkään kaatumista ja sitä, että jalkani murtuis taas. Muutenkin kun urheilee, niin ei tervettä päivää nää, siis antaa ollaa vaan senkin homman muiden tekemänä. Lapset kyllä nautti täysillä, etenkin Henkka lasketteli koko rahan edestä. Uuden Vuoden päivänä köytiin Kuusamon Tropiikissa likoomassa.
Käytiin ystävien luona Posiolla. Voi miten matkalla oli kaunista!!!!

Aurinkokin näyttäytyi. Pakkasta ei tässä vaiheessa ollut kuin -17

Sen verran oli vastoinkäymisiä, että auto tempuili. Onneksi saatiin se korjattu, vaikka se kallista leikkiä olikin. Olis se ollut ihan kauheeta, jos se olis tehnyt tenät takas tullessa, kun pakkasta oli -22 ja parhaimmillaa -30. Näissä lukemissa jos olis auto ryytynyt, niin olis vilu tullut. Siitä oli jotku suuttimet menneet rikki. No onnellisesti kotana ja lapset vanhempiensa luona. Tänään aamulla meilläkin oli -30. Ihan riittävästi meilestäni. Vaikka olenkin sitä mieltä, että talvella kuuluu ollakin pakkasta, niin vähempikin kyllä piisais.