Tässä muutama kuva meidän Vuokatin reissulta. Reissuhan oli yksi joululahja lapsille. Meillä on ollut tapana, että meidän kuusen alle on jäänyt kummallekin yksi lahja joulupäivälle. Tänä vuonna se olikin ylläri, jota ei voinut paketoida. Ensin meinasin jättää kertomisen vasta paikan päälle, siis huskytarhalle, mutta epäilys siitä, että lapset ei tykkääkään sai kertomaan hetkeä ennen. Onneksi ylläri oli kuitenkin mieluinen.
Tässä kuvaamisessa kävin ihan vanhanaikaisesti. Eeltä kamerasta loppu avatessa akku! No ei hätää otetaan kuvat puhelimella. PERSE!!! Siitäkin oli akku loppu!! No onneksi Henkan puhelimella sain muutaman kuvan. Mutta miksi aina käy näin? Miten mä en koskaan muista tarkistaa akkuja ennen H-hetkä??
Vauhdin hurmaa kuuden koiran vetämänä
Eikö olekin hellyyttävä. Äiti ja lapsi.
Hänellä oli paljon asioita kerrottavana.
Näiden silmien lumoon olis helppo jäädä.
Se oli ihan uskomaton näytelmä, kun niitä koiria haettiin sieltä tarhasta veto hommiin. Ulina ja haukkuminen oli ihan kauheeta, kun jokainen ilmoitti, että MINÄ, MINÄÄÄ !!! Jokainen olisi tahtonut olla mukana vetämässä.
Reissu sai vain vähän kurjan lopun, kun Henkka tuli kipeeksi ja lähdettiin paria päivää aikaisemmin pois, kun oli tarkoitus. Ei ollut mitään kipinää olla siellä kipeenä, kun ei kuitenkaan olis päässyt ulos. Mutta ihan mukava reissu kaikinensa. Tuosta äidin jutusta huolimatta. Tietohan tuli sinne.