Elokuvissa

Tänään olin Henkan kanssa elokuvissa, kattomassa Hobbitia oikein 3D. nä. Sitte viime näkemän kuviin oli tullut värit ja orkesterikin oli viety pois :D
Kyllä on tosiaan tekniikka mennyt eteen päin tuon 3D, myötä. Kuva oli teitysti sinälläänkin hyvä. Minä kun olen fantasia friikki, mutta ne kaikki muut jutut.... Maisemat, kukat, linnut, perhoset ja muutkin efektit. Waaauu!! Linnut ois voinnu napata käteen, äänet kuulu ihan selän takaa, kukat oli ihan poimittavia. Nuolet lesivät meilkein silmään. Väkisin väistin :) Ainut mikä oli vähän kurja juttu, oli se kun keikuttivat sitä valkokangasta, niin että mun meinas tulla huono olo. Siinä vaiheessa kun kuvattiin ylhäältä liikkumista oli samanlainen tunne, kun ois ollut liian kauan keinussa ja on viittä vaille yrjöt. Jotenkin oli samanlainen olo, kun silloin kun ekat väritelkat tuli, enkä oikein pystynyt päättää katonko kuvaa, vai tekstiä. Täs oli ensin saman lainen vaikeus. Nopeesti mä kuitenkin pääsin juonesta kii.

Kyl on tää mummu ihan vieläkin haltioissaan, eikä varmasti ollut viimeinen 3D kuva minkä olin katsomassa.

Välipäiviä

Niin se on joulu onnellisesti ohi. Vatsa pullollaa ruokaa ja mielikin rauhallinen. Mukava pidellä pakkasia lämpimässä tuvassa.

Kunhan saadaa tuo Uusi Vuosi pois jaloista, niin aletaan odottamaan kevättä. Eikös se ala keikkuen tullakin.

 

Toivotan kaikille aurinkoisia välipäiviä.

Joulun iloa!

Onnellista Joulua teille!!

Visiitillä Hämeenlinnassa

Eilen kävin ystävän luonna Hämeenlinnassa, kun seillä on Jaana Aallon postikorttinäyttely.
Kyllä Aalto vaan saa noihin korttiinsa niin ihanan tunnelman. Ostin tietysti niitä, mutta tuskin koskaan raaskin niistä luopua :)

Tälläi tonttu kuva puhutta  mua, siinä on sitä joulun ja uuden vuoden tunnelmaa. On niin kun alkais uuden vuoden puhtaalta hangelta. Niinhän se tietysti onkin.

Näyttelypaikka on Wetterhoffin yhteydessä ja sinne on näin kaunis ovi.

Päivät ennen joulua alkaa käymään vähiin. Viettäkää rauhallista joulun odotusta.

Kirjaimet KO

Tämänkertaiset loppukirjaimet ovat KO

 

Valokuvatorstai "Perinne"

Vuoden 2012 viimeinen torstaihaaste on

perinne.

 

Muita perinteitä täällä

Tilkkuilua

Ensin kymmenen pisteen kysymys. Mikä tässä on??

Iski kauhee tilkkuiluinto. Ei ois kannattanut veirailla noilla tilkkutöiden tekijöiden sivuilla. Malli on yhdestä lehdestä. Paikkaakaa tälle ei ole, ellei minjä huoli. No ehkä mä jonkun paikan keksin.

Leppoisaa viikonloppua.

Valokuvatorstai "Voima"

Tällä viikolla Voima on kova sana.

Lisää VOIMALLISA kuvia täällä

Kirjaimet TO

Tämänkertaiset loppukirjaimet ovat TO

 

Mustavalkoinen

Mustavalkomaanantai #140

Tällä kertaa haastankin kaikki etsimään kuvauskohteeksi jotain valmiiksi/luonnostaan mustavalkoista, eli kuvaa ei saa olla käsitelty mustavalkoiseksi, eikä sitä saa ottaa kameran mustavalkoasetuksilla! - Tänään siis haasteaiheena yksinkertaisesti
MUSTAVALKOINEN.

Minä en nyt sitten muuttanut tuon lattian väriä. Kissa on aidosti mustavalkoinen.

 

Valokuvatorstai "Kolmiodraama"

266. haaste

Tällä kertaa haasteena on kolmiodraama. 

 

Kirjaiment RA

Tämänkertaiset loppukirjaimet ovat RA Olipa vaikee juttu. Ei menannut aivot toimia taaskaan :)

Wauu Aurinko!!!

Onhan se aurinko kuitenkin vielä tallella, vaikka usko meinas jo mennä.

Heti on meilikin pal pirteempi. Oitis lähdin ostoksille kangaskaupaan! Niistä sitten joskus, jos jotain saan itsestäni irti. Uskon kyllä, kunhan saadaa vaan lisää valoa tuolta taivaalta. Olen aina ollut sitä mieltä, että minuun ei mikään kaamostylsyys iske, mutta täytyy myöntää, että on tää maailan toisiks tylsintä (ekasta en vielä tiedä) kun on aina niin synkkää. Toivottavasti nyt ennusteen pitää paikkansa ja saadaan lunta vähän valaisemaan. Pidän 5 vuoden päiväkirjaa ja viime vuonna on ollut samanlaiset kelit. Lämpötilakin melkein sama, mutta edellisenä vuonna on ollut -12 pakkasta.

Valokuvatorstai

265. haaste 22.11.2012 - 06:46


Tällä viikolla inspiroidutaan kuvasta:

 

Lisää kuvia täällä

Kirjaimet TI

Haaste # 008:TI


 Tämänkertaiset loppukirjaimet ovat TI

 

Tässä se sitte olikin

Vielä vähän matkasta. Lähdettiin TAAS sadetta pakoon  nyt Guadixiin. Seillä sattukin aika jännä juttu. Poikaystävä istu autossa ja minä meinasin kuvata tuota kirkkoa. Vastapuolelle katua tuli kaksi nuortamiestä. Toinen heistä tuli siihen meidän auton viereen, ihan takapenkin kohdalle. Minä en ojentanutkaan kättäni kuvausasentoon, vaan tuijotin poikaan pitkään. Hän vilkaisi mua ja lähti naureskellen jatkaa matkaa ja huikkas toiselle jotain. En tiedä oliko tarkoitus mikä, epäilen. Kaupunki oli vähän rönttönen, mutta kovasti seillä korjattiin rakennuksia. Kunhan saavat kaiken valmiiksi siitä tulee  varmasti ihan kaunis kaupunki. Matkalla näimme näitä luola-asuntoja, mistä tämä kaupunki onkin kuuluisa. Me emme vaan löytöneet muita, kun tämän turistirysän, joka tuossa kuvassa näkyy.

Yhtenä päivänä oli ihan meiletön myrsky. Tuo rantakuva on ystävien partsilta. Aallot oli ainakin 5-6 metrisiä ja rantakatu tulvi. Ainoat jotka nautti oli surffarit.
Gibraltarilla käytiin ja tyhmiä kun olemme, niin autolla piti ängetä sinne. Eihän sieltä läydy parkkipaikkoja, joten se tuli kierrettyä vain autolla.  Istan on pieni kaupunki lähellä Marbellaa vuoren kupeessa. Tie päättyy sinne, joten eksymään ei päässyt. Kovasti mäkinen oli sekin, mutta ihan viehättävä. Ihmetellä vaan täytyy, millä ne ihmiset elää, mitä ne tekee työkseen?
Sitte olikin vuorossa päivä Malagassa ja se aloitettiin kaupungin vanhimmasta viinituvasta. Seillä tehdään lasku liidulla pöytään ja kun mitta on täys ja lasku maksettu, niin rätillä vaan kaikki pois :)

Kyllä se kolmeviikkoa meni ihan luvattoman nopeesti. Vielä oisin viihtynyt vaik kuin, mutta kun lähtöaamu koitti olin jo valmis kotiinkin,
Lento oli tunnin myöhässä, kun just lähdön hetkellä huomattiin, että on yks ylimääränen laukku. Siinä se aika sitte tuhraantu, kun kaikki eeltä purettiin ruumasta pois ja sitten takasin.

Mustaa ja valkoista "Tyhjä"

Mustavalkomaanantai #138  

TYHJÄ.

 

Matka jatkuu

Kun ei aurinko paistanut "heitettii tikkaa" mihin lädettäis? Minä luin opaskirjaa ja tuloksena oli  ISO rotko Granganta del Chorro, lähellä Aloraa. Siinä matkalla olikin sitten vauhtia ja vaarallisia tilanteita, paits että vauhti todellakin puuttui. 

Alkumatkassa ei ollut mitään muuta, kun kauniita maisemia. Alorakin oli mitä veihättävin paikka. Kadut oli kaipeita ja jyrkkiä, niin kun vanhioissa kaupungeissa ruukaa ollakin.Porukkaa oli paljon liikkeellä, joku jopa ratsain. Navi oli ihan sekaisin, kun oltiin laitettu osoitteeksi kaupungin keskusta, eikä sinne ikinä menty. Aikamme kierettyämme ja kahvit nautittua jatkoimme matkaa ja uudeksi osoitteeksi tuo rotko. Taas sitten kävi niin, että kamerasta loppu akku. Nämä ottamattomat kuvat ois olleet varmaan koko reissun parhaat. Tämä kaupunki kuva on ainut siltä reissulta :(

Matka jatku ja tie kapeni ja vähän huononikin. Ajeltiin monen pienen kylän ohi ja epäiltii moneen kertaa koko GPS.sää. Kartta kuitenkin oli sen kanssa samaa mieltä, joten jatkettiin matkaa. Alko tulemaan vuoristoa ja tiellä oli pään kokoisia kiviä!!! Ne oli sen näköisiä, että eivät kauaa oo siinä olleet. No ei se mitää, kun ei oo sama tie takasin. Päästiin perille ja paikka oli hieno ja rotko syvä. 
Eteenpäin tie kapeni lisää ja noustiin entistä korkeemmalle. Matkan varrella näky mitä kaikkea rankka vesisade saakaan aikaiseksi.

Porukkaa oli lippoomassa vettä teiltä. Kaktuksia oli tullut hiekan mukana rinteeltä alas ja joitain pieniä puitakin oli siinä mukana. Sit olikin vastassa sortunut tie!! Näytti sille, että siitä ei uskalla ajaa, kun ei tiedä kuin syvää siinä on. Käännyttiin jo takaisin, että menää samaa teitä. Mua jo pelotti ne musat seillä tiellä. Sitte tuli yks pieni auto ja se meni siitä reippaasti yli, niin entinen tuumas, että kyl mekin siitä päästää. Tuli seuraavakin sortuma ja peräjälkeen siitäkin mentiin. Pieni auto käänty kotiinsa ja me jatkettiin tyytyväisenä matkaa, niin kun navi neuvo. 

Kunnes vastaan tuli leveä joki ja siitä ois pitänyt mennä yli, mutta teitä ei ollu, se oli varmaan seillä joen pohjalla.  Toisella puolella jokea tie kyllä jatkui!!! Siinä kohtaa täytyi antaa periksi ja kääntyä takasin. Onneksi ei sitten kuitenkaan oltu kaukana isosta teistä. Jouduttiin kyllä ajamaan pitemmän kaavan mukaan. Onnellisesti kuitenkin päästiin perille. 

Kyllä tällä reissulla tunsi itsensä todella pieneksi. Sade oli saanut ihan valtavia tuhoja aikaiseksi. Teiden sortuman lisäksi oli Oliivipuita juuret pystyssä ja joet nuoli talojen kulmia. 
Matka jatkuu vielä. Toivotavasti jaksatte.

Saludos desde España

Noin tuo kääntäjä antoi tuon lauseen. Onko se oikein sitä en tiedä, mut terkkuja kuitenkin.
Ilta oli jo pimentynyt, kun oltiin perillä. Ilman navigaattoria etsittäis hotellia varmaan vieläkin. Ei voi muuta kun kiittää sitä, joka navigaattorin onkaan keksinyt. Kirjaimissakin pysyi fontti normaalin kokoisena siinä paikaa etsiessä. Meillähän se fontti tupaa aina suurenemaan, mitä enemmän ollaa eksyksissä :)

Ei oo hääviä näillä Mijaksen aaseilla tuo elämä. Lieka on lyhyt ja kaiken maailman rätit päässä.

Mijaksessa kuitenkin paistoi aurinko ja siksi sinne mentiinkin kahville. Ei ole sekään paikka huonojalkaista varten. Yhden basaarimyyjän onnistuin suututtamaan oikein kunnolla. Hän ois tahtonut "nahka"laukusta 145€ ja mä tarjosin 10€. Hyvä että ei tosiaan potkinut mua ulos puotista :)

Iltarusko ei oikein hyvää lupaillut seuraavalle päivälle :( Sekaan kuitenkin mahduttiin, ei niin paljoa satanut.

Yhtenä päivänä lähdimme ystävien kanssa Sevillaan. Voi miten kaunis sen vanhakaupunki onkaan. Kyllä vaan ennen vanhaan on talot osattu rakentaa. Niskat meinas mennä nurin, kun täyty ihailla taloja.

Oliskohan nämä niitä kuuluisia haahkalintuja, jotka parveil meidän yläpuolella?

Katedraaliin oli ihan hervoton jono. Parkkipaikkaa ei meinannut löytyä millään. Sekin mikä löyty oli vaan tunnin paikka ja entinen poikaystävä joutu hyppää vähän väliä laittamassa lisää rahaa. Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että hää joutu suunnilleen juoksee kirkon läpi, joten hänen kohdalla kirkkon on katsottu tosiaan vaan päällisinpuolin.

Me toiset saimme kyllä nauttia koko rahan edestä. Kyllä olikin katsottavaa, ihan lattiasta kattoon asti.

Minähän olen tunnetusti kiiltävän perään ;)

Kiivettiin torniin, eli 37 kerrosta ja 17 rappua. Onneksi kerrokset oli tasasta käytävää, eikä rappuja. Minulta ois kyllä jäänyt kiipeemättä. Nytkin meinas olla rankaa. Maisemat kyllä korvas sen kiipeämisen vaivan. Sieltä korkeelta sai hienon koko kuvan kaupungista. Eipähän sitä päivässä ois jaksanutkaan vaeltaa, eikä ehkä nähnytkään niin hyvin, kun tuolta ylhäältä.

Kaiken keskellä oli appelsiinlehto. Jäänteenä mauriajalta.

Sinne vois joskus palata takaisin, niin paljon jäi näkemättä. Takasin Fuengirolaan ajettiin motaria, kun jo alko tulemaan pimeetä. Tälläkin reissulla todettiin se GPS. tarpeellisuus. Se vei meidät suoraan sinne keskustaan ja katedraalin kulmille. Tosin kyllä ajeltiin paikoissa, mihin ei ois saanut mennä, mutta eihän seillä ole niin tarkkaa. Riittää kun laitta nelivilkut päälle, niin voi tehdä melkein mitä vaan. Sitäpaitsi kaikki säännöt ei koske turista ja eläkeläisiä ainakaan :) Lisääkin matkasta on tulossa kuvia.

Aurinkoiset terveiset

Aurinko paistaa, ainakin välillä. On ollut kyllä muutama sadepäiväkin, mutta onneksi ei olla sokeria :)

Netti yhteydet on vähän sinne päin, joten tuun teille sitte vähän myöhemmin. Voikaa hyvin!

Hasta la vista

Meillä sataa lunta ja siitä syystä sanonkin teille Hasta la vista!! Mä lähden tuokioksi lämpösempään. Voikaa hyvin!

 

Alkukirjaimet -NÄ

Aivot käy tyhjällä, enkä muuta NÄ.tä keksinyt, kun tämän.

TäNÄ kesäNÄ kukki Lapinnauhus ekä kertaa.

 

Et ei totuus unohtuis.

Kerronkon, vai kehtaisko?  No oltii minjän ja lasten kassa vaihteeks  likoomassa!!  Entiset rypyt oli jo oienneet ;) Nyt oltii pari päivää Vuokatissa. Ihan vaan lasten syysloman kunniaksi. Etinen poikaystävä ei tahtonnut tulla likoomaan, se hoitel tuon kuljetus- ja ruokapuolen. Nehän onkin enisarvoien tärkeät hommat.

Ei ollut turha reissu. Mä pelasin elämäni ekan kerran biljardia!! Henkka yritti opettaa mua. Sen verran siitä pelistä on kerrottavaa, että verka säily ehjänä :D Hyvä minä!! Minjä ja lapset keilaskin, mut siihen mä en sakaantunut. Olen joskus kauan sitten sitäkin kokeillu, huonolla menestysellä. Seuraavassa radassa oli monttu. Siihen päätty mun keilaaminen.

Yks asia mua korpee ihan sieluttomasti. Entinen poikaystävä väittää, että mä kuorsaan!! Mähän vaan hengitän syvään.  Yksi yö päättyi siihen,että entinen töni mua kaiken aikaa. Aina kun sain unen päästä kiinni, niin taas hää oli mun tyynyn kulmassa kiinni. Suivaannuin niin pal, että keräsin tyynyn ja peiton ja menin saunan lauteelle nukkumaan. Täytyy myöntää, että ei ollu hyvä nukkua. Oli kauheen kova peti ja liian lyhytkin. Jalkoja ei saanut suoraksi, kun seinälle nostaen. Kylkeäkin täyty kääntää niin, että aina nous istumaan ja siirsi tyynyt toiseen päähän. Se laude oli niin kapee, että mä oisin pudonnut ilman tuota nousemis operaatiota.
Mä olen kyllä sitä meiltä, että tuo kuorsaus juttu ei voi olla totta, koska mä en oo ollenkaan kuullut. Oon kyllä joskus herännyt siihen, että mun suusta on kuulunut joku vieno korahdus, mutta nyt en kuullu, joten sen täytyy olla pelkkää saivartelua.

Terkkuja vahiteeksi.

Nyt oltii hullujen huoneella. Pois päästii kuitenki :) Oltii Saimaan kylpylässä likoomassa. Siitä on osa entistä mielisairaalaa. Kyllä nyt on liottu niin tarkkaa, että vieläkin oon vähän ryppynen :)
Sadetta on piisannut.

Imatran koski se kuohuu niin komeesti.

Taitaa olla Vuoksi täysin täys.

 

Ilalla oli aika jännä tunne, kun alko palohälyttimet huutamaan ja yks kaks alko huoneeseen kuulumaan kuulutus, että palohälyttimet hälyyttää. Toki kuultii sen ilman sitä kuulutustakin. Onneksi ei oltu vielä nukkumassa. Siinä kohtaa ois vamaan hypänny äkkiä vaatteisiin, mutta kun ei mistään tullut, eikä näkynyt savua. niin jatkettiin vaan olemista. Jotku oli kyllä aamutakeissaan pihalla. Kauan kyllä kesti, ennen kun paloauto tuli paikalle, varmaan Imatralta noin 10km päästä. Ystävä kyllä epäil, että se saatto tulla Pietarista :D