perjantai 18. toukokuuta 2018

Vain elämää

Niin vaan tää elämä menee, joilllakin paremmin kuin toisilla. Ystävämme on saanut uuden vuokralaisen " Herra Alzheimer" on muutanut yläkertaa. Surullista, tosi surullista. Alamäki on ollut aika nopeeta. Toivottavasti siihen saadaan pian rokote. Vaikka eihän se enään ehtisi ystäväämme auttamaan, mutta joitain toisia. 
No, mutta asiasta viidenteen. Ystävä kuitenkin pysty olemaan täysillä matkassa mukana, kun vietettiin viikko Vuokatissa. Kyllä luoja suosi meitä, kelit oli mitä parhaimmat.
Vuokatinvaaralta oli komeet maisemat.

Katinkullan maisemissa ei ollut mitään vikaa.

Lenkki polut ovat mitä parhaimmat. Toiset kävelivät ja minä pyöräilin, kun se mun käveleminen ei oikein meinaa luonnistua. Talo tarjos vinkuran polkupyörän, joka tuppas viemään väkisin ojaan. Hetken jo ehdin luulla, että en enää osaa edes pyörällä ajaa, mut onneksi vika olikin pyörässä.
Kulttuuriakin harrastettiin ja käytiin valokuvanäyttelyssä. Oli hienoja kuvia. Venäläisen nunnan näyttely.  Sotkamon valokuvakerhon järjestämä.






3 kommenttia:

  1. Tuttuja maisemia nuo Vuokatin maisemat kuten Kainuu yleensäkin. Siellä silmä lepää. :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa seutua todella.
    Ikäviä ovat sairaudet, ei siitä mihinkään pääse.

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)

    VastaaPoista