
Käytiin ystävän synttäreillä Miehikkälässä ja taks tullessa poikettiin vanhassa kotikaupungissa. On se vaan kumma, kun aina vaan nuoremmat ja nuoremmat täyttävät 60v.:)
Lahdesta lähteissä satoi vettä, mutta juhlapaikalla paistoi aurinko täydellä terällä. Olipa mukava nähdä ihmisiä, joita ei ole nähnyt moneen kymmeneen vuoteen.
Ensirakkauskin oli paikalla :) Täytyy sanoa, että on se luojan kiitos, että kohtasin ton entisen poikaystävän. Nyt olisin maanviljelijän muijana Haminassa. Ei kiitos, parempi näin.

Tämä Raittiustalo on muistoja täynnä. Äitini hyvä ystävätär asui tässä. Ajattele mikä onni minulla oli, kun sain elokuvateatterin kioskista tyhjiä
lakulaatikoita!! Niin ja niitä ulkokuvia, mutta ne ei olleet niin tärkeitä, kun ne laatikot. Ne oli niin uppeita, kun niissä nousi se Lakupekan kikkurapää, kun taitto sen kannen pystyyn. Ne oli todellisia aarteita.

Kun menet Haminaan, etkä ole vielä käynyt täällä, niin mene ihmeessä. Suosittelen.

Samovaarimuseon seinäkoriste. Aika hieno, vai mitä?

Taivas oli illalla tämän näköinen, kun meille oli tulossa ukkonen. Onneksi ei tullut päälle, kun pelkään, mutta taivas oli tosi upean värinen. Ukkonen on meillä aina aika kova, jos se pääsee tuolta järven yli tulemaan. Samoin toisesta suunnasta sille on vastuksena iso mäki, joten puhtia se on kerännyt meille päästessään.