Figiliana

Tää kurkoittelee kohti taivasta.

Nyt on potilaskin jo mukana, joten lähdettiin ajelulle, sen minkä potilaan takapuoli kesti istua  vinossa auton takapenkillä poikittain. Eihän se herkkua ollut, mutta vähän vaihtelua hotellihuoneelle.
Figiliana on Cacaresin ohella voittnut  Espanjan valtion kyläpalkinnon.

Kovin helposti mä en kiellä Entistä poikaystävää ajamasta jonnekin, mutta nyt huusin kurkku suorana. Et aja sinne! Oli meinaan niin  jyrkkää ja kapeeta teitä vastassa.

Se tie ois tuonnut tänne ja sit olisi alkanut portaat, eli kusessa ois oltu, jos sinne olisi ajettu.

Hieno kylä, mitä nyt vähä siellä ajettiin. Ei kehdattu kahdestaan lähteä kävelee, kun ystävistä kumpikaan ei, toinen pystynyt ja toinen halunnut. No ehkä toisella kertaa.
Olen kyllä ilmoittanut, että seuraavaksi haluan jonnekin muualle. Mielestäni Andalusia on nyt koluttu. Toki naisella on oikeus muuttaa mieltään, mutta kun on niin paljon muitakin paikkoja. Onhan tuo Aurinkorannikko toki turvallinen paikka kielitaidottomalle, niin kun me ollaan, mutta siltikin.

Oli ihana tulla omaan kotiin, nukkua omassa sängyssä, kävellä omalla pihalla, missä on sinisenään scilloja. Valkoisenaan vuokkoja, krookuksia ja nurtsinkin kohta joutuu ajamaan.