Sairashuoneella

Vietin toissayön sairaalassa. Mulla on ollu aika usein sellaisia kummia tunteita tuossa keskellä rintaa ja nyt toissa iltana se tunne oli niiiiiin voimakas, että oli pakko lähtee sairaalaan.

 Sydän filmi otettiin, suihke nitroa kielelle ja sitten makasin ja odottelin lääkärin tuloa. Olin oikein koneeseen kytkettynä. Uutta kokemusta siis pukkas. Entinen poikaystävä sai lähteä kotiin nukkumaan, kun lääkäri ilmoitti, että jään tarkkailuun. Siis mihin tarkkailuun? Siinä vaiheessa kun Entinen lähti mä halusin käydä vessassa. Piuhat otettiin irti, eikä niitä sen jälkeen enää kiinni laitettukaan.

Olihan se aika mielenkiintoista seurata sitä touhua, kun ei itsellä ollut enää mitään hätää. Täytyy sanoa, että ei käy kateeksi niiden sairaanhoitajien työ, ei. Koko ajan ne tytöt kyllä meni ja haittana oli muutama horisko, jotka ei totelleet ollenkaa. Kuka meinas karata sängystä ja kuka repi tipaa pois koko ajan. Aamuyöstä mut siirrettiin osatolle. Ei mua sielläkään kukaa tarkkaillu. Osastolla oli vain yksi yökkö ja hän tuskin seiso mun sängyn laidalla tarkkailemassa.

Se olikin ihan uutta juttua, kun meitä oli huoneessa sekä naisia, että mies. Siis mikäs siinä oli herraseurassa maatessa ;) Aamulla vielä otettiin sydänfilmi ja verikokeet ja nyt sitten odottelen rasituskokeeseen pääsyä. Lääkäri vaan totes, että oon epäselvä tapaus. Miten niin olin ihan vesiselvä :)

Odotin kyllä, että läskeistä ois tullu jotain puhetta ja olin jo varautunut, kun just lehdessä oli, että naiset kelluu paremmin, kun mihet. Niillä kun on rasvaa enemmän. Siis nää mun kilot onkin ihan hengenpelastus mielessä, jos satun veden varaan.

Pionit ovat nyt komeimmillaan. Toivottavasti ei tuu kauheeta ukkoskuuroa, mikä hakkaa ne.

PS: Jäikköhän mult jotain sinne sairaalaan, kun koko päivän oon kärsinyt kuumudesta, vaikka järvi on rannassa. No onneksi myöhään, kun ei ollenkaan. Vesi on vaan jo melkeinpä turhan lämmintä. Märkää kuitenkin:) Jos jossain näkyy irrallisa hoksottimia, ne on mun !!