keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Miten aina

Miten täs aina käy näin. Nyt kerrankin, kun oon luopunut sinisestä väristä ja vaihtanut se punaiseen! Aion tehdä kummitytölle tilkkutyöpeiton ylioppilaslahjaksi. Päätin tehdä siitä punaisen. ONKO muka punaisia kankaita olemassa? No EI ole, ei ainakaan sellaisia mitkä miellyttäis mun sinistä silmää. On tää vaan niin vaikeeta! Varmaan on Viroon lähdettävä kangasostksille! Tähän  ihastuin. Jos nyt punainen voi olla kauniimpi, kun sininen.
Onnelliist voimiist!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Tiistaipäivän piristykseksi

Kävin eilen ostamassa tapettavaksi Soilikin. Tää kuuluu siihen samaan sarjaan Santpaulian kanssa. EI KOSKAAN ONNISTU!

 Latasin Spotfyn ja nyt kuuntelen Rautalankaa, sieltä ihanalta nuoruusajalta! Että on hyvää musiikkia!

Sitte se piristys! :)

Poliisiauto rullasi aivan hiljaa lähelle Kaamasen Kievarin ovea, juuri ennen sulkemisaikaa.
Samalla hetkellä horjui Aslakka ulos ovesta, hän vaikutti olevan päissään hieman enemmän kuin lääkäri määrää. Kaiken kukkuraksi auton avaimet kilisivät kädessä.
Poliisiautossa istuvat poliisit katselivat ihmeissään kuinka Aslak päättäväisesti taisteli itsensä parkkipaikalle, siellä hän kokeili avaimia ainakin viiteen eri autoon ennen kuin hän löysi oman autonsa ja pääsi vaivoin ratin taakse istumaan.
Siinä hän sitten istui ihan hiljaa kymmenkunta minuuttia, sitten hän yllättäen käynnisti tuulilasinpyyhkijät ja sammutti ja uusiksi taas - oli aivan pilvetön taivas ja lämmin kesäilta.
Tämän jälkeen Aslakka laittoi valot päälle ja sammutti muutaman kerran, tämän jälkeen oli hätävilkkujen vuoro. Vihdoinkin Aslak onnistui saamaan myös auton käyntiin ja yritti vaihdetta päälle, tietysti ilman kytkintä, jolloin kuului aikamoista rohinaa, mutta jotenkin vaihde loksahti päälle ja auto otti oikein jänisloikan eteenpäin ja sammui siihen.
Tämä toistui muutamia kertoja ja koko ajan tyhjeni parkkipaikat autoista ja lopulta kun Aslak oli ainoana parkkipaikalla, hänen onnistui saada auto liikkeelle ja nykimällä otti kurssin kohti pohjoista.
Poliisit, jotka olivat odottaneet kärsivällisesti, laittoivat torvet soimaan ja hälytysvalot vilkkumaan ja pysäyttivät Aslakin kotimatkan. Poliisit tulivat ulos autosta ja tarjosivat alkometriä Aslakille puhallettavaksi.
Aslak puhalsi ja puhalsi, mutta mittari näytti nollaa eivätkä konstaapelit olleet uskoa silmiään.
-Sinun täytyy tulla mukaan verikokeeseen, sillä meidän mittarissa näyttää olevan jotain vikaa", sanoi toinen konstaapeleista.
- Kuuleppakö mie piän, ettei se kuiten mithään hyövää semmonen. Sole mikhän vika tuossa mittarissa kuiten, soli vain tieten tänä iltana minun vuoro olla houkutuslintuna!, Aslakka tuumasi.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Hulluuden aika

Taas on se vuodenaika, kun juoksevat vedet vaikuttaa ja hulluus puhkeaa kukkaan. Tänään hommasin ensimmäiset seimenet. Ei ne varmaan kuitenkaan olleet viimeiset. Täytyy vaan odeottaa sopivaa tilaisuutta, että pääsen irti tuosta entisestä poikaystävästä. Se kun ei ymmärrä ollenkaan tässäkään asisassa mun tarpeita ;)
Jotain valkoisia kukkia pitää vielä saada, kun mullahan on SE uusi kukkapenkki, mikä tehtiin viimesyksynä ja siihen oon suunitellut punaisia ja valkoisa kukkia. Saas nyt sitten nähdä, miten pysyn suunitelmassa.

Just tällaisen kun sais!! Eikö oilis ihana?
Kuva on netin syövereistä, mutta että jollain on näin upeet raput!

Onnelliist voimiist!

perjantai 20. helmikuuta 2015

Benalmadena ja Marbella, satamakierros

Pientä kadetta havaittavissa.
Mua ei nyt niin kauheesti noi satamat ja laivat kiinnosta, mutta olinpa jonon jatkona, ja sai seillä ruokaa. Tosin vähän tyyrimpää hintaan, kun jossain muualla. Tässä on nyt Benalmadenan satamaa. Olihan se aika hieno. Jossain täällä on kuulema Sillanpäänkin kämppä. Se ois ollut vuokrattavana. Vaatimattomasti 1000€/vko




Luulen/ epäilen/ en tiedä, mutta onkohan noissa taloissa mitään homeongelmaa?

Sitten siirrytään sinne Marbellaan. Tässä kohtaa kyllä täytyy sanoa, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Kyl täällä vaan niin hulppeita paatteja on.
Ihan vaan näin sivumennen kerron, että tuollainen laiva/venepaikka maksaa vaatimattonan miljoona euroo. Kyllä me suunniteltiin, että ostettais paikka ja vietäis meidän Päijät soutuvene sinne. Siihenhän voi laittaa sellaisen kaks heppasen perämoottorin.
 En oo varma kuuluuko tuohon hintaan se laivapoika joka siivoo kaiken aikaa laivaa. Ois siinä sitä ois komea katsella, kun meidänkin venettä puunattais :D



Laivakoira ulkoilee. Ei oo hääppösen oltavat silläkään.

Sit oli ihan pakko, että vois oikein rypeä kateuden syövereissä, käydä katsomassa miten rikkaat elää ;)

Ei sen puoleen tässä on meidän uusi residenssi. Osoite on Calle Mozart. Tervetuloa! Voit valita haluutko huoneen länsi vai itäsiivestä :)

Tässä olikin meidän kolmeviikkoa näin pähkinän kuoressa.

Onnelliist voimiist!

torstai 19. helmikuuta 2015

Tätä me etsittiin

Ystäviltä saatiin vinkki, että on olemassa Smurfikylä. Tätä me etsittiin silloin, kun ajettiin harhaan.
Täällä on jonain vuonna filmattu Smurfielokuva ja siksi talot on maalattu kirkkoa myöden siniseksi. Elokuvayhtiö ois maalannut  talot takaisin valkoisiksi, mutta ihmiset halusvatkin pitää ne sinisenä. Smurfin kuvia oli useamman talon seinään maalattu. Sitten kävi, niin kun ennenkin. Loppu akku! Kyllähän näistäkin kuvista jo näkee mitä siel on.
Olihan se vähän erilaista, kun mihin ollaan totuttu espanjalaisissa taloissa :)
Ihan kiva paikka. Kannatti mielestäni käydä katsomassa.
Tänne ei tiekään ollut jännittävä. Jos jotain kiinostaa paikka niin sen nimi on Júzcar ja on lähellä Rondaa.






Onnelliist voimiist!

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Eksyttiin

Meille niin tyypillinen juttu on tuo eksymine. Nytkin oltiin niin harhassa, kun vaan voi olla. Kun käännyttiin tälle tielle, niin sanoin Entiselle poikaystävälle, että harhaan mennää. Tienviitassa ei lukenut sen paikan nimeä. Sitkeesti vaan hän uskoo navigaattoriin.
Tie oli niin kapeeta, että luojalle esitin toivomuksen, että ketään ei tulis vastaan. Syvä rotko oli toisella puolella ja kaiteista ei tietookaan. Onneksi kuitenkin vuoren syrjä oli toisella puolella. Sinne ei ainakaan pudonnut :)
Onnekas eksyminen se oli. Tällainen hieno paikka oli sen tien päässä. Pieni kylä ja oikein hotellikin. Luulen että se oli joku vaeltajien paikka. 
Luin meidä lehdestä, miten täällä maksaa kolme kahvia ja pullaa 16€ No tuosssa kuppilassa, mikä vähän näkyy makso kolme kahvia, brändi, kaks kaljaa ja yks limu ihan 6€ Täytyy sanoa, että hintaero on melkoinen.
Tuolta solasta tuli kristallin kirkasta vettä ja sille oli rakennettu komee kulkuväylä.


Maisemat oli komeen karuja, kun alettiin olemaan jo aika korkeella.
Tässä on vielä tuosta edellisen postauksen kukasta kuva.
Sit varmaan pitää pitää juhlat, kun mun korvat aukee :)

Onnelliist voimiist!

tiistai 17. helmikuuta 2015

Espanjan terveiset

Terveiset taas tutuista maisemista. Espanjassa kevät jo alkoi olemaan, jos ei nyt ihan kukkeimillaan, niin aika pitkällä. Ainakin miehin nähden. Kukkia oli vaikka kuin. Mantelipuut täydessä kukassa ja näitä ihmeellisiä keltaisia. Niitä oli kun voikukkaa meillä. Ihan joka paikka tulvillaan. Voi, voi, kun ois saanut edes siemeniä. On se vaan niin väärin, että muualla kasvaa näinkin kauniita rikkaruohoja. Kyllähän Voikukkakin on kaunis, ei siinä mitään. Jos joku tietää, mikä kukka tuo on, niin tiedon otan ilolla vastaan,
Tuttuja maisemia enimmäkseen pyärittiin, kun oli kaverina ystävät joilta jäi silloin edellis keväänä polvijutun takia paljon näkemättä.

Kyllähän näita katselee usammankin kerran. Hyvin ne sen kestää. Minä kun olen niin hyvä muistinen, että aina kysyn Entiseltä poikaystävältä "Oonko ollut täällä aiemmin"
Alorassa on aika jyrkkiä mäkiä. Ei todellakaan mikään huonojalakisen toivepaikka. Joidenkin on vaan pakko seilläkin selvittävä, vaikka rollaattorilla. Ei käy kateeksi.

Käytiin El Chorrossa. Tuolla korkeella on kuulema kahvila. Harmi että ei sitä tiedetty, ennen kun vasta jälkeen päin :( No jäihän syy, miksi mennä sinne uudestaa. Tämä on se sama paika, missä kerran oli tie kahdesta paikasta poikki.
Nyt kun päästiin ajamaan koko lenkii, niin täytyy kyllä luojaa kiittää, että ei oltu uhkarohkeita ja vaan menty sen viimeisen tiekatkon kohdalat. Oltais varmaan vieläkin siellä joessa, tai sitten virta ois vienyt meidät mennessää. 


Muutenhan reissu meni ihan nappiin, mutta tämä minun kivimies!!! Hän oli kaksi päivää sairaalassa, kun kivet taas alko vaivaamaan! Onneksi kuitenkin se kivi tuli omia aikojaan pois, eikä tarvittu mitään leikkausta. Veikkaan kuitenkin, että kun kerroskuvauskin tehtiin, niin kertamaksulla tuli korvattua nuo vakuutusmaksut.
Mä sain ihan kauheen köhän ja nyt oon melkein keuhkot yskinyt ja lentokoneessa meni korvat lukkoon. Ne ei oo vieläkään auenneet! On tosi tylsää kun pää, joka muuten on hyvinkin tyhjän tuntuinen ja kaikista toilauksista päätellen tyhjä onkin, niin nyt on täysinäisen tuntuinen ;)
Appelsiinipuut olivat ihan pullollaan hedelmiä.
  Lisää kuvia on tiedossa. En vaan tähän samaan viiti laittaa, niin on asiaa huomenakin ;)

Onnelliist voimiist.