perjantai 3. heinäkuuta 2015

Pari kirjaa

Tuli keinussa luettua pari kirjaa, kun on  ollut niin lepposan lämpimiä päiviä ja iltoja.

Pohjois-Koreaa koetteli 1990-luvulla ankara ruokapula, joka lopulta kehittyi tuhansia ihmisiä tappaneeksi nälänhädäksi. Eunsun Kimin isä ja isovanhemmat olivat kuolleet nälkään, ja hänen siskonsa ja äitinsä oli lähdettävä kaupunkiin etsimään ruokaa. Kaksitoistavuotias tyttö jäi yksin ja ehti perhettä takaisin odottaessaan menettää toivonsa ja laatia testamenttinsa. Lopulta äiti ja sisko palasivat, mutta tyhjin käsin. Perheen ainoa mahdollisuus oli lähteä nälkää pakoon Kiinaan. Vaikealla matkallaan he joutuivat ylittämään jäätyneen joen ja tiukasti vartioidut rajalinjat. Kiinassa perhe ajautui kuitenkin yhä suurempiin vaikeuksiin. He joutuivat ihmiskaupan uhreiksi, ja lopulta heidät palautettiin Pohjois-Koreaan. Siellä heidät passitettiin vankilaan kuulusteltaviksi, kidutettaviksi ja uudelleenkasvatettaviksi. Lopulta he onnistuivat pakenemaan toistamiseen rajan yli ja piileskelivät pitkään Pohjois-Korean ja Kiinan viranomaisilta. Lopulta perhe tarpoi jalan Mongolian autiomaan halki päästäkseen luvattuun maahansa, Etelä-Koreaan. Viisitoista vuotta myöhemmin Eunsun Kim päätti kirjoittaa pakomatkastaan kirjan, jotta tuhansien hänen kaltaistensa pohjoiskorealaisten kohtalo tulisi maailmalla tunnetuksi.

Onhan tytön elämä ollut melkoisen huikeeta. Jännitystä on ollut enemmän, kun laki sallii. En nyt muuten osaa kovast tätä kehua, mutta nyt tiedän mitä on elää Pohjois Koreassa.

Toinen kirja oli vähän erilainen. Ihan joutusaa luettavaa ja melkein vois sanoa, että meikäläiselle aika pian ajankohtainen. Ainakin tulevaisuuden kuva lähempänä, kun jollekin kolmekymppiselle :) Olihan siinä joitain ihan hauskojakin hetkiä, mutta jotenkin kuitenkin odotin siltä enemmän.

Koulun eteiseen alkaa saapua vieraita ihmisiä, mutta tunnistaminen alkaa välittömästi: Ai sinähän se olet. Ja Helmikö se on? Onko tuo Herbert, ja panta kaulassa! No miksei, pappi kun on. Ja Norma tietysti, tarmokas kokoonkutsuja. Juhlitaan 65 vuotta sitten saatuja päästötodistuksia. Taannoiset pojanvintiöt ovat harvahiuksisia papparaisia ja tytöt voihkivat polviensa kipeyttä. Sitten kokoonkutsuja kilistää kupin reunaa ja nostaa katsottavaksi kuvan, jossa näkyy komea rakennus. - Tämä on unelmien talo, Norma sanoo, huoneita vaikka kymmenelle. Hän kertoo ostaneensa talon eikä unohda mainita, että rahaa on kulunut. Nyt hän tarjoaa asuinkumppanuutta vanhoille koulutovereilleen. - Ystävyyden talo, Norma sanoo, - Rauhamäki. Eikö olekin sopiva nimi? Kiusaantuminen leviää huoneeseen kuin sumu. Kiinnostusta alkaa kuitenkin ilmetä, ja Rauhamäkeen muuttavat Kielo, joka on jonkinlainen kirjailija, kuvia tekevä Helmi ja Herbert, poikamiespappi. Mitään rauhan tyyssijaa talosta ei tietystikään muodostu. Jo muuttopäivänä otetaan yhteen, kun keittäjä on tuonut mukanaan kissan, Yöntähden, ja Helmillä on käsissään lintuhäkki. Norma on tiukkana: eläimistä ei ollut puhetta! Keittäjä uhkaa lähteä heti. Mutta syitä on muitakin; hän tunnistaa papin hahmosta kuikelon, jonka tunsi kauan sitten, nuorena. Yöntähti on rakastetun kirjailijan hirtehinen kuvaus vanhuudesta ja luovuuden loppumisesta.

Nää kirjan kuvaukset on otettu suoraan kirjaston sivuilta.

Helteisiä päiviä ja 
Onnelliist voimiist!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Keskel viikkoo

Tälläsen latomeren keksin matkan varrella, kun oltiin vähän ajelemassa. Se on nykyaikaa tämä näkymä. Oon ollut yhden kerra heinätöissä ja täytyy sanoo, että onneks vaan sen yhden kerran.

Ei nää meidän joutsenet olleetkaan kihlapari, kun tänään näin nää kaks poikasta. On muuten aika outoo, kun oikeestaa muuta linnunlaulua ei kuulu, kun käki raukka hukkuu ja variksen poikanen komentaa emoaan. Ei oikein menaa se tarjoilu pelata sen poikasen mielestä tarpeeks nopeesti. 


Kyl on toi meikäläisen kunto täyttä rautaa. Kädet kun ylös nostaa, niin heti on hiki. Leikkasin nurtsin ja olin läkähtyä ja oikein täyty levätä välillä, kun selkä meinaa sanoa yhteistyön irti. Onneks Entinen poikaystävä lämmitti saunan, niin pääsi suoraan saunaan.

Ai niin meinattii hukkua tänään. Niitettiin meidän rantaa, kun siinä kasvaa Järvisätkintä ja se on inhottavaa, kun uidessa kietoutuu käsiin tai jalkoihin. No niin mä potkasin vahingossa tapin pois! Seurauksen arvaat. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt upotaa! No joo hei me oltii ehkä kolme metrii rannasta. Vaikka se vene oiskin täyttynyt vedestä ja me istuttu, niin vielä ois ollut pää pinnalla :D juu  ja muutenkin kumpikin ollaa uimataitoisia ja mä pystyn kelluu, vaik kuin kauan :)
 
Aurinkoista viikkoa nautitaan helteestä! 
Onnelliist voimiist!

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Miss Bateman ja muut missitt

Sailalle tässä kuva mun Missistä. Se on ollut mulla nyt kolmevuotta ja ei oo ennen näin komeesti kukkinut.

Tän piti olla valkoinen penkki.  Siis mitä ihmettä toi sininen Akileija siinä tekee, kun en kuitenkaan raaski sitä poiskaan nyppiä.
Yhtään et tiedä mikä/ muista mikä tän nimi on. Virosta sen oon ostanut. Joka vuosi se tekee muutaman kukan. Nyt viime syksynä sen jaoin. Saas nähä miten niiden jakojuttjen käy, kukkiivatko koskaan.
Nää alkaa just kukkimaan. Oon saanut nämä ystävältä, eikä tietysti nimetä oo teitookaan?
Keltavaleunikot kukkii niin kauniisti. Nyt kun on niin pilvisiä päiviä, niin on ainakin jossain keltaista, jos ei aurinkoa kerta oo näkyvissä.
Meidän pihalla on niiiin ihana, huumaava tuoksu, kun naapurin sireenit ja
mun ruusut tuoksuu kilpaa. Yhdessä nurkassa on Kempeleen kaunotar.


Juhannusruusu samoilla holleilla
Ja parhaimmalla paikalla tää mikäleneevaaleenpunainenjuhannusruusu.
Toivotaan, että Heinkuu tuo lämpimät kelit tullessaan ja loppuis tuo ainainen kylmä tuuli!

Onnelliist voimiist!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Tää multa puuttuu

Nyt huomasin, että just tämä multa puuttu!! eikö oliskin hieno ja kätevä. Sinne vois jättää huoletta kaikki kesä määpelit talveksi, pehmusteineen päivineen. Ei ois mitään säilytys ongelmia.Siin ois liukuovet jotka vois laittaa iltasin kiinni, niin ei hyttysetkään kiusais. Mikä tuossa ois iltaa istuessa pitkälle syksyyn. Epäilen,ett taas ei toi Entinen poikaystävä tajuu mitään ;(
Tänään käytiin ostamassa ystävälle synttärilahjaksi amppeli ja vahingossa mäkin sain omani ;) En vaan vielä osaa päättä kumman annan pois? Molemmat on niin upeita. Miten ne tuolla puutarhalla saakin kaikki niin komeiksi.
Meillä aurinko yrittää aina välillä paistaa ja sit taas tulee hereeti vettä. Oon vahvasti sitä mieltä, että kesä ja lammin vois jo tulla, muuten tää koko kesä menee sadetta pidellessä.

Onnelliist voimiist!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Torstain ratoksi

Toivottavasti kukaan ei loukkaannu :)

https://www.youtube.com/watch?v=OslR03B0EcA

Toivottavasti et osaa espanjaa, menee hyvä juttu pilalle.Tai enhän mä tiedä, mut teksti on hyvä :D

Onnelliist voimiist

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Se on nyt sillee

Nyt  on Puutini keksinyt vastapakotteen viimesen päälle! Helteet ovat jumittuneet Venäjälle!

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kukkii

Mul oli taas se kerran vuoteen tapaaminen meidän sutarin kanssa. Se on tosi mukava nuorimies. Meil on aina paljo juttua, no mitäs kun vaan kerran vuodessa tavataan.
Tää penkki on kerrassaan upee. On niin täys kukkaa, että rikkaruohoilla ei oo mitään mahdollisuutta. Tässä piti olla vaan keltaisia kukkia, mut miten siinä taas kävi näin, että mopo karkas? Keväällä siin oli muka muutama Akileija ja muutama Sormustinkukka ;) Nyt siinä on kaiken muun lisäksi sitä Ukontulikukkaa. Alunperin siinä piti olla pääosassa Aurinkonauhusta. Niitä on siinä kyllä kolme ja toivottavasti ne ei tukehdu noihin muihin kukkiin. En ymmärrä, miten tää onkin näin rehevä? Lieko nää jatkuvat sateet, vai mikä?

Reissun aikan oli kovasti kukkia auennut. Akileijoja on monen sorttista, tai no ei niitä nyt niin montaa sorttia.



Pioni on tosi komeena
Samoin tää yksinkertainen ruusu. Yhtään en tiedä mikä mahtaa olla, mutta sen hetken, kun kukkii niin on tosi kaunis.
Unikotkin pistää parastaan.