keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Monta ihmettä

Terkkuja taas reissusta! Oltiin vaunuilemassa ja ihmettelemässä luonnon ja maailman ihmeitä.
Ihan ekana majavan pato. En oo koskaan osunut näkemään tätäkään ihmettä. Tosin tää on varmaan jo hylätty ja majava muuttanut muihin maisemiin. Pato oli kuitenkin jäänyt paikalleen.
On se vaan taidokas kaveri.
Käytiin kävelemässä Levävaarassa
On se elämä ollut vähän erilaista, kun nyt. Ei oo ollut sähkö sitä ja tätä, vaan on ollut pakko tulla omillaan toimeen,teittömän taipaleen takana. Tuskin joka hiivapakettia on erikseen lähdetty hakemaan.
Lapsilla on ollut koulukin 16 km. takana. Taksi tuskin on ovella ollut varttumassa. Susia ja karhuja on varmasti ollut matkan varrella. (leirialueen tiellä oli nähty karhu, keskellä tietä)
Tosin lapset ovat olleet siellä koululla, niin että vain parikertaa on syksyllä on kotona käyty. On se ollut pienelle ihmisella aika moinen juttu, kun on kotoa täytynyt lähteä vieraisiin paikkoihin. Ei oo auttanut, vaikka ois ollut kuin ikävä äitiä. Ihan kiva reissu, vaikka sisälle tupaan ei päässytkään.
Vaihdettiin paikkaa ja oltiin Lieksassa. Käytiin Ruunaankoskella. Tosin ei missään vaeltamassa, mutta kuitenkin. Hyvin viihdyttiin, kun seurattiin Koskeloperheen ruuan hakua. En oo sitäkään koskaan päässyt näin läheltä seuraamaan.
Sanotaan, että lähti, kun kala rannasta, mutta kyllä lähti koskelokin saaliin perään. Hauskan näköistä touhua, kun ne ui silmät veden alla ja sitten lähdettiin.
Neitikoski on ihan komeeta katseltavaa.
Huh huh harrastus se on tämäkin. Ei mua varten kyl.

Eikö oo kaunis?
Siis terveisä helteisestä Itä- Suomesta. Tultiin kotiin, kun alko sataa.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Ei paljon toiveita

Tälle näytää melkein kaikki mun Harjaneilikat! Ei oo paljon toiveita siemenistä :(
Pioni se vaan sinnittelee, kun näköjään yksi kukka oli kukkimatta.
En tiedä mitä on oikein syksyllä jäljellä mun kukkapenkissä, kun kaikki on kukkineet niin varhain. Töytyy varmaan kääntyä Plantagenin puoleen, että ois edes jotain kukkia.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Moi taas!

Leevi taas täällä. On ne mun ihmiset nyt kotona, mut päätin tulla morottaamaan tuota Amaliaa. Onneks täs talossa on hyvä palvelu. Melkein vois laittaa oveen kyltin " Kissan palvelijat asuu täällä"

Tuliaisia Entinen poikaystävä anto katkarapuja! YÖK en syö sanoin sille! Anto se sitten lihaa, mikä olikin huomattavasti parempaa. Sato ja mua ei huvittanut mennä takasin ulos, niin päätin oikaista tähän Amalian vieree sohvalle. Kauhee petaaminen, ennen kun sain paikan mieleisekseni, mut kyl se onnistu.
Sit tänne änkes vieraita ja mua alko vähän ujostuttaa, niin pakko oli lähteä pois. Lähtiäisiksi entinen poikaystävä anto mun nuolla jäätelöpaketin paperin ja oli se vaan hyvää. Hyvä, että tulin.
Se on taas moro!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kotona taas

Oltiin pienellä reissulla. Lähdettiin silloin, kun tämä oli Heinolassa ajankohtaista. Reissu oli muuten hyvä, mutta ilmat ei todellakaan suosineet. Oltiin Posiolla synttäreillä ja siellä sato koko ajan. Kahden päivän aikana yli 30mm. Eihän se sade tietysti muuten haitannut, mutta sekaan ei viittinyt ängetä. Taas oli hyvä syy, miksi ei tarvinnut lähteä lenkille :D Mutta aina sataa! Nyt kyllä jo sais riitää!
Kukat kyllä on poissaoloaikana alkaneet kukkimaan komeesti. Ainakin liljat.


Just luin, että tää peippi ois kova leviimään, mutta haitanneeko tuo.
Vielä kukkii yksi laukkakin.
Pakko oli käydä ostamassa lisää, kun halvalla sai ;)
Uusi viikkokin alkaa taas. Nautitaan siitä, oli sitten sadetta, tai paistetta.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Oon Leevi

Moi mun nimi on Leevi. Mä en oo tuon Amalia kissa vaan oon naapuriin muuttanut hiljakkoin. Oon hiukka arka, mut toi Amalia sai houkuteltua mut kaverikseen juuston palalla, kun mun omat ihmiset jätti mut vähän hunningolle. Mul oli ihan mieletön nälkä, pakkohan mun oli tulla syömään. Oli toi Amalia vähän vihainen mun ihmisille, kun ne ei ollut oikein järkänneet  mun hoitoa, niiden poissa olon ajaksi. Kyl mulla kävi yks nuorimies, mut ei Amalian mielestä tarpeeki usein. Täytyy kyl myöntää, että nälkä pääs välillä yllättää.


Täs kuvas mä oon Marikan kans. Nyt kun oon tutustunut, niin ei enää oo mitää esteitä. Onneks tolla Amalialla on mulle ruokaa tarjolla, vaikka nyt mun omat ihmiset on kotona.
En mä oo kauheen perso sen ruuan perään, mut kohteliasuudesta otan vähän. Eihän sitä passaa loukat tuota Amaliaa, kun ei koskaan tiedä, jos vaikka tarviinkin sitä joskus.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kukkii taas

Kyl nyt on kesä kukkeimmillaan. Onneksi, vaikka yöllä tuli vettä taivaan täydeltä, se ei kaatanut kaikkia kukkia.
Harjaneilikoita on vaikka minkä värisiä. Ne vaan on niin kiemuraisia varsiltaan. Saisvat olla suorassa.
Juuli alkaa olee täydessä kukassa.
Piilu aloittelee kukkimista.
Rosa Mundi kukkii kauniisti.
Minetessäkin on muutama kukka. Olis nyt satamatta, kun ruusun nuput liimautuu, eikä jaksa aueta.
Miten oon niin kamalan saamaton? Haaveilen kaikesta ihanasta, vierailen blogista toiseen ja suunnitelen, että tuon ja tuon teen. Täällä mä vaan oon koneella ja levitän persettä, enkä tee mitään hyödyllistä. Nyt ois mojova potku tarpeen.