torstai 27. huhtikuuta 2017

Väliaikatietoa

Hyvää Tässä on lähteä vappua juhlimaan, kun on hienot kynnet:) 

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Matka jatkuu

Yks meidän ystävä ties kertoa, että siel ei oo muuta, kun luotisuoria teitä. Toinen sano, että parasta on mennä lentokoneella, niin ilmasta näkee sen kaiken, mitä siel on näkemistä. Kumpikaan tieto ei pitänyt paikkaansa. 
Siel oli lehmukset täydessä kukassa. 

Siel oli näitä ihania karvajalkaisia hevosiakin.

Siel kukki narsissit pitkin tien reunoja. Ei onnistus ainakaan täällä Lahdessa. Ne olisi kerätty jo moneen kertaan omiin maljakoihin. Kokemuksesta voin kertoa, kun yhdelle ruovalle huomautin " ei kenenkään" kukkien keräämisestä, niin vastaus oli just toi. Eihän nämä ole kenkää. 
Siel kasvo uskomattoman ihania vaaleanpunaisia puita.

Naapuri kylässä oli Caccenburburchin linna.


Joku sano et on otettu ensinmäinen askel kohti avioeroa. Toivottavast ei. Onnea heille.
Herra ja Herra Linnanherra. Vähän oli kylmäkiskoinen tyyppi. Ei edes kahville pyytänyt ;)

Ihmisten pihat oli uskomattoman kauniita. Talot oli aika jännän näköisiä valtavina ikkunoineen.



Paikka oli kaunis ja vei kyllä mun sydämen.
Vielä kerran laitan kuvia. Ne on se päätähti.
Joko tiedät missä ollaa?










tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kotona

Niin on taas yksi reissu muistojen lakkarissa. Reteesti Turun linnan kupeesta lähdettiin ensin Ruotsiin. Onneksi meri oli melkein tyyni. Otin kyllä varoiksi matkapillerin. 
Ihan ongelmitta ei reissu alkanut, kun auton tupakansytyttimet ei pelanneet. Ei saat virtaa navigaattoriin, eikä puhelimen latureihin. Pitkän pähkäilyn se lausutaan kiroilun jälkeen tajuttiin, että täytyy olla sulake palanut. Mutta MISSÄ se sulake on, kun ohjekirja ei tunne koko tupakan sytytintä! Onneksi on taitava ystävä Nastolassa, joka osasi neuvoa paikan ja saatiin se ongelma pois päivä järjestyksestä.

Ruotsin läpi huruteltiin. Kyllä oli puuduttavaa touhua. Meillä kun ei tuo autossa istuminen tuota tuskaa, niin Tanskaan lautalla Helsingöriin. Siellä oli heti vastassa komee linna ja kesä! No tai ainakin kevät.

Tän aidan kohdalla mä olin jo haleta, kun joka paikassa kukki Onnenpensaat!
Siltakammosta kärsivänä sain kyllä siedätyshoitoa tän reissun aikana :)
Saksan puolella oltiin yätä Flensburgissa. Aika viehättävä paikka.

Hauskoja sähkökaappejakin matkalle osui.

No nytpä en kerrokaan mihin ollaa menossa ;)  siitä sitte huomena, tai toisena päivänä. 
Ei ollut kyl kiva tulla Suomeen, kun räntää tuli taivaan täydeltä. Laiva keinu luvattoman kovaa, kun oli niin kova tuuli, että entinen poikaystävä oli pudota sängystä. Lisää kuvia on tulossa jaksoit, tai et. Toivottavasti jaksat!





maanantai 17. huhtikuuta 2017

Fairya peliin

Nyt mä tajusin, miks mä olen " rehevä" Tietysi, kun mä aina välillä, kun pesen hiuksia, niin lääpin sillä shampoolla itseäni. Se on sellasta tuuheuttavaa, joka antaa volyymiä. Se on nyt kyllä kaikki saippua millä roppaa pesee vaihdettava fairyyn, kun se vie rasvan mennessään. Josko multakin lähtis tuosta ympäriltä jokunen kilo ;) 

Kevät yrittää tulla meillekin, vaikkakin hitaasti. Huomena lähden pienelle reissulle :) Aurinkoista viikkoa

Onnelliist voimiist!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Onnen pipana

Että mää oon pienestä onnellinen! Mun glosi selvis talvesta! Koskaan aiktaisemmin en oo saanut yli talven säilymään! 

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Reissussa

Ollaa mainoksen uhreja, kun katsottii telkasta juttua, missä Haapasalo oli Luostolla jäähotellissa. Mä ehdotin entiselle poikaystävälle, että lähdetäänkö? Häntä ei tarvi paljon yllyttää :) 
Oulussa oltiin eka yö ja sieltä jatkettiin Ruotsin kautta Ylläkselle. Ruotsista pitää aina käydä hakemassa hyvää juustoa. Se on kait jotain kutun juustoa, sellaista ruskeaa ja maistuu kivasti toffeelle. Hyvää

Ylläkessä aurinko porotti kirkkaasti ja maisemat oli kauniin puhtaan lumen peitossa.
Tänään sitten sinne jäähotelliin. Se onkin hieno paikka. Kauheesti on tehty töitä, että siitä on noin hieno saatu. Taitavia tekijöitä. Kuvat ei oo kyllä parasta A-laatua. Nää on puhelimen kuvia ja jouduin niitä aika paljon korjailemaan. 






Mitenköhän ihmeessä noissa pystyy nukkumaan. Jäätä ympärillä. Patjat oli kyl bonnelia. Pilkkihaalarit vähintään täytyy olla, jos aikoo tareta.
Ihan kiva käydä ja ihan kiva joskus olla mainoksen uhri. Täällä on kaunista, kun on puhdasta lunta. 

Onnelliist voimiist!






maanantai 13. maaliskuuta 2017

Portugal

Matka alko tosi hyvi, kun perillä huomattii, että osa vaatteista oli jäänyt kotiin ja entinen poikaystäväkin kulki eripari sandaaleissa :D Hotellissa oli henkilökunta vähän tympeetä, eikä kaikki paikat olllut, niin kun esitteessä oli luvattu. Kielitaidottomina meinas olla vähän hankalaa saada asioita hoidettua. Tarpeeksi korkeelle taholle, kun soitettiin Suomen päähän, niin asiat kyl alkoi hoitumaan. 

Pitkin ja poikin ajeltiin Algarvea. Voin sanoa, että se kulmakunta on nähty. 
Yleisilme maasta ei ollut kovin hyvä. Paljon oli rönttösiä taloja. Vanhat kaupungit oli tosi huonossa kunnossa, toisin kun useissa muissa maissa, missä ne ovat tosi upeita.

No ehkä tää on nyt vähän kärjistettyä, mutta näin kuitenkin on. Tämä raato on keskellä Lagosin vanhaa kaupunkia.
On siel kyl siistejäkin rakennuksia, ei siinä mitään.

Sitte me ostettii laiva, tosin pientä pintaremonttia se vaatii, mutta maailmanympärimatkalle on jo kansipaikatkin varattu, joten sorry vaan, jos jo ehdit aatella tulevasi mukaan, ei enää oo paikkoja :)

Myös uusi asintoauto tuli hommattua. Ens talvi sitten vietetäänkin eurooppaa kierrellen 
Luonto siellä on kaunis, vehreää ja kukkivaa. Kivasti kumpuilevaa ja kukkivaa.
Mansikoita ne ei vaan osaa tuolla muualla kasvattaa. Komeasta ulkonäöstä huolimatta maku ei oo mistään kotoisin. Appelsiinit tienvarrelta ostettuna oli vertaansa vailla. Niitä tuli kahden viikon aikana jokunen kilo syötyä.

Kyllä reissussa on kiva olla ja kiva tulla kotiin, vaikka siellä ois kyllä kesä ollut kukkeimmillaan. 
Tästä sitä lähdetään kohti uusia seikkailuita, se koska on taas ihan eri juttu. 

Onnelliist voimiist


lauantai 11. maaliskuuta 2017

Terveisiä kesätä

Aamulla siihen kuuluisaan sianpiraisun aikaa lähdettin kotoa kohti Portugalia. Lentokoneen likaisesta ikkunasta avautui aika hulppee kaupunki, Lissabon. 



Ensimmäinen ilta Albufeirassa lupasi kaunista ilmaa.
Maailmanlopun paikka oli mun ehdottomalla listalla. Upea paikkahan se onkin. Ei oo ihme, että joskus luultiin maailman siihen loppuvan.
Komea majakka turvaa merenkulkijoita.
Hiekkarannat oli vartaansa vailla
Ja luonnon maisemointi uskomatonta. 
Sit ois taas Sirokolle, tai kuka vaan tietää mikä kukka? Nyt nää alkoi avautumaan ja rinteet oli niitä valkoisenaa.
Olkoot nää kuvat nyt maistiaisia. Lisää kyllä tulee, kunhan tässä vähän toivun matkasta.

Onnelliist voimiist






tiistai 7. maaliskuuta 2017

SIROKKO!

Sirokko hoi! Mikä kukka tää on? Kasvaa vaikka missä. Kuva on Portugalista