Oli vaikka millaista prosyyriä.
Huovutettua.
Soitoo ja lauluu.
Herrain hattumuotia.
Naisia kansallispuvuissaan laulamassa.
Helena Vaarin konekirjontatauluja. Nämä olikin parasta antia. Upeita.
Matonkuteen leikkaajia.
Kaikkinensa minusta oli tylsät markkinat. En tiedä mitä odotin, mutta en tätä. Harmi kun porukka oli kyllä varmasti nähnyt paljon vaivaa. Toivottavasti toiset markkinakävijät olivat tyytyväisiä.
Mä kaipasin sitä iloista karjalaista meininkiä, mutta kai se karjalainen välittömyys on kadonnut täällä hitaassa hämeessä.

