SP-565UZ

Haa, kait te tiedätte mitä toi otsikko tarkoittaa?Tässä meidän Doris kuvattu uudella kameralla. Nyt tulee kuulkaa kuvaa oikein sarjassa. Muuten en tiedä hänen hyvyydestä, mutta sitä nopeutta kaipasin.

Tässä vielä kuva pimeän päivän piristykseksi. Miten tää nyt heitti tän kuvan näin sivuun,Olkoot.

Kuusi asiaa minusta

Voi mahoton tota Susikairan Akkaa, minkä teki. Mistä mä nyt teille tempaisen ne kuusi asiaa. Eihän tästä ole niin kauaa, kun teille kaikki omituisuuteni jo kerroin.

No ensimmäisenä tulee mieleeni, että olen laiska liikkumaan. Keksin vaikka mitä, miksi ei tarvi lähteä kävelemään On liian kuuma, kylmä, tuulee liikaa. On hyttysiä, voi alkaa särkee jalkaa, selkäkin on kipee. Vatsa ei toimi ja jos toimii, niin varmasti lenkillä.

Toiseksi Kuten jo tuolla jossain kerroin rakastan kaikkea käsillä tekemistä. Harrastan posliinin maalausta, käsitöitä ja sit noita käsitöitä. Vaikka ikinä ei olis uskonut, että minusta tulee koskaan käsityön tekijää. Koulussa silloin kauan sitte tehtii vauvan vaatteita. Minä teetin ne muilla ja itse hoidin seurustelu puolen.

3 Justiinsa tänään laskeskelin kuinka monta kertaa olen muuttanut elämäni aikana. Siis voiteko kuvitella 15 kertaa. Ei ole ihme, että kaikki lapsuuteni aarteet on hävinneet. Eniten harmittaa, kun nuket ja kirjat on hävinnyt. Vanhempani olivat kovia lukemaan ja minulla oli paljon kirjoja. Kun olen näin kauan elänyt, niin siellä oli monta arvokastakin kirjaa. Sellaisia esimerkiksi, missä oli Rudof Koivun kuvituksia .

4. Olen aika rohkea:) Olen ollut 4v, kun päätin ,että en hoitoon enään mene. Jossain näillä vaihella menin yksin elokuviin. Muista sen rahan millä maksoin lipun, se oli sellainen missä lapset kanto havujuttua. No etupenkiin tietysti. Kuinka ollakaan minulle tuli pissi hätä. Kun en tiennyt pääsenkö taksin , jos lähden käymään vessassa välillä, niin rohkeena tyttönä pissin siihen tuoliin, se oli kaunis punaista samettia. Sitten vaan sujuvasti, ja sitten vaihdoin kuivaan penkkiin istumaan.
Olin kutonnut koulussa lapsen paskan väriset tumpit, siis ihan ite. Olin Lahden kisoissa ja siellä oli pienkone, joka lennätti ihmisiä. Minäkin uskalsin mennä mukaan. Kun lento oli tehty ja pääsin koneesta ulos ei toisessa tumpissa ollut peukaloa ollenkaan. Olin syönyt sen huomaamatta.


5. Uskon sielunvaellukseen kuin pässi suuriin sarviinsa. Uskon myös siihen, että on olemassa joku joka on meidän päivät etukäteen päättänyt. Meillä on oikeus valita miten matkamme kuljemme, mutta matkan pää on jossain muualla päätetty.

6. Olen mielestäni, tai ainakin yritän parhaani ollakseni positiivinen. Elämä on niin paljon helpompaa, kun ei ota turhia murheita. Vaikka se tissi juttu olikin jännä ja aika pelottava, mutta ajattelin siinäkin, että asia on niin tai näin mitään en mahda. Niin ja olen onnen tyttö. Minulla on ihan mies, lapsi ja ne mummu kullat. Eikä minjäkään ole pässimpi. Siis oikeesti ihan jees likka.

Taidan nyt tehdä, niin kun Peikko teki, että sattuman varaisesti haen seuraavat uhrit, kun kaikki joilla käyn on jo haastettu. Tai no melkein. Mielenkiitoista nähdä ottavatko nämä satunaiset haasteen vastaan.
Sirkkun
Siskon
Anniina
Maarit ja Satu
Risuliisa
Sami

Edelleen Onnettaren ottolapsi!

Olen niin onnellinen!! Kävin tänään mammografiassa, kun oli pari pattia ilmaantunut toiseen rintaan. Kyllä osas olla pitkä aika siitä, kun sen huomasin tähän kun pääsin kuvaan. Se oli onneksi vaan läskipatti. Mun äidiltä on leikattu rintasyöpä, niin jännitti todella onko se nyt sitten minullakin? Onneksi se Onnetar ei hyljännyt minua! Onneksi on keksitty toi mammografia! Se on kuitenkin niinkin tuore juttu, kun joskus -60 luvulla on ollut ensimmäiset kuvaukset ja vasta -80 luvulla se on ollut nykyisen tarkkuusluokkaa. En ymmärrä niitä naisia, jotka eivät käytä sitä joukkotarkastusta hyväkseen, ja heitä on kuulema aika paljon. Ei siihen onnettareenkaan aina voi luottaa. Se voi joskus hylätä. No tämä oli mun ONNEN PÄIVÄ!!

Valokuvatorstai "Silirimpsis sileä tie"

Käytin edelleen kuvaa meidän Thaimaan ja Laosinmatkalta. Mielestäni sopii aiheeseen, kuin nenä päähän. Silloin olin todella Onnettaren ottolapsi, kun sain tehdä tämänän matkan.

Pikku pakkasta

Kun tiistaina Lähdimme Oulusta kohti Posiota, niin pakkasta oli vain -8 astetta. Voi miten oli maailma kaunis. Kaikki oli vain valkoista. Matkalla pakkanen pikkasen kiristyi. Välillä oli -22. Seuraavana, eli keskiviikko aamuna ei ollut kun -28. Jossain päin Posiota oli ollut jopa -35, siinä sitä on jo sanoisiko pakkasta kerrakseen. Televisoi ohjelman innoittamana halusin käydä katsomassa Pentikin aikaan saannoksia. Täytyy sanoa, että tosi komeita olivat. Tämä seinä oli meilestäni upea.


Eikä tämäkään ole pässimpi.Kamera ja ottaja kun on, mitä on , niin kuvat ei oikein ole edustavia. Lumivallikin oli vähän liian suuri, että en päässyt lähemmäksi.

Pokko Posiolta lähettää teille terveisiä. Pokko rakastaa keppejä ja siihen hommaan kelpaa vaikka pienempikin risu, kunhan vaan joku viitsii heittää.

Ota vaan Amalia, jos saat kiinni!! No en saanut, eikä vaihtarikaan kelvannut ennen kun sen heitti lumihankeen ja sitten taas juostiin kilpaa. Täytyy tunnustaa hävisin sen kilpajuoksun.
Auton ikkunasta otettu kun pakkasta oli vain -25 Kotiin ollaan tulossa, tai tässä kohta Taivalkoskelle. Hieno reissu oli taas ja täytyy sanoa, että kyllä meillä täällä Suomessa on kaunista oli sitten kesä tai talvi.

Kotona ollaan ja täällä sataa tuhnuttaa vettä ja välillä jotain räntää. Kivempi olis, kun olisi edes pikku pakkasta.

Kiitos vaan kaikille ystäville vieraan varaisuudestanne.

Timatteja hangella

Tai oksilla. Ihania pakkaspäiviä on ollut. Tästä täytyy nauttia, kun oli niin kauan niitä tylsiä harmaita päiviä.

Nyt ollaan Varkaudessa. Tässä on Pussilantaipaleen kanava. Ihan on kuin olis jäätä murrettu oikein kone voimin. Pakkasta on -12 ja on mitä parhain ulkoilu ilma.

En tiedä joen nimeä, mutta kaunista on. Ei ole pakkasherra saanut yliotetta tästä joesta.
Miten se Leinon runo meneekään? Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun edes on hohtava hanki.... Ainakin tämän venäläisherran mielestä.

Taas uusi alku uudelle vuodelle

Vuosi vaihtui mukavasti. Oltiin ystävien kanssa taas vaunuilla liikkeellä. Samassa paikassa kun pikkujoulutkin vietettiin. Tällaista se juhlahumu on :)

Minulla ei ole koskaan niin paljoa rahaa, että ostaisin ilotulitteita. Minusta se on yhtä hukkaan heitettyä rahaa, kun tupakan poltto. Sitä tupakan polttoa olen kyllä joskus harrastanut ja oikein viimeisen jälkeen. Onneksi siitä olen eroon päässyt. No joka tapauksessa tässä asiassa kyllä sitten pummaan ja katselen toisten rahan törsäystä.

Kuin saunavasta, vai mikä se on? Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, en ainakaan ääneen ne kun ei koskaan kuitenkaan pidä. Matkaa lähdettiin jatkamaan vielä vähäksi aikaa. Harmi kun ei ollut kameraa, kun joutsen pariskunta lensi etelän päin. Olivat vissiin päättäneet eeltä juhlia vuoden vaihteen ja vasta sitten lähteä.