Se on Kuopion reissu heitetty, eikä ollenkaan mukava keikka. Entisen poikaystävän setä on tosi huonossa hapessa.
Kyllä sitä tuntee itsensä melkein voimattomaksi tässä kohtaa, kun on näin suurten asioiden edessä. Tosin setä on 90v, mutta sittenkin. Vaimokin on saman ikäinen ja huonokuntoinen. Yksin ei saa sairauden takia lähteä kotoa mihinkään.
Siis ihan kauheeta oli katsoa sitä, kun mentiin sinne sairaalaan ja vaimolle selvis, miten huonossa kunnossa mies tosiaan on. Lohduta siinä sitten, kun ei sanoja todellakaan ole, eikä edes toivoa. Toisaaltaan vaimo on hyvinkin realistinen. Tietää, että toivoa ei ole. Toivoo, että mies tulis kotiin ja tietää, että ei tule, eikä itse kykenis, jaksais hoitaa. Hyvä kun pärjää itse. Toivoo, että mies pääsis pois ilman tuskaa. No sen voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että se ainakin näyttää toden näköiselle.
Kaiken kukkuraksi se, kun toinen on, niin yksin. He ovet lapseton pariskunta. Ikää noinkin paljon, että ystävät ovat jo pois menneet, tai ainakin huonokintoisia.
Joulukin tulossa ja kaikkea. Meille ei suostunut tulemaan.
Et tällaista täl kertaa.
Kaikesta huolimatta. Onnelliist voimiist!
PS. Se perälauta tuli tänään vastaan. Huomena taas Kuopioon.
Ikävä juttu on nähdä ihmisen huononeminen, Kauan on saanut elää.Vaimolle varmaan on raskasta toisen ollessa sairaalassa. Elämä joskus näyttää niin kovin kovalla kädellä elämän rajallisuutta.
VastaaPoistaKun ihminen tulee noin korkeaan ikään, on luonnollista, että viimeinen portti häämöttää ja voimat heikkenee. Toki samanikäiselle vaimolle tilanne on varmasti tuskainen, yksin ei pärjää kotona eikä muualle halua mennä. Mutta näin se elämä meitä itse kutakin hilaa lähemmäksi viimeistä perälautaa.
VastaaPoistaTodella hyvä, että olet apuasi tarjonnut, sekin on lohduttamassa ikääntynyttä, vaikka ei tarttunut tarjoamaasi käteen. Varmasti lapsettomalle pariskunnalle todella monen yhteisen vuoden jälkeen toisen jättäminen - vaikka ensin nyt sairaalaan - tuntuu musertavalta. Hyvä että olette olemassa heille.
Se on tuohon ikään päästyä todella vaikeaa ajatella, että se toinen sitten lähtee ensin. Hienoa kun kävitte katsomassa heitä ja tarjoudutte apuun.
VastaaPoistaItsekin kun ollaan lapseton pariskunta, niin voin kuvitella miten pitkän yhteisen taipaleen loppusuoralla on vaikeaa. Mutta elämä antaa ja me eletään sen mukaan.
Yksinäisyyttä on paljon. Nytkin on se kampaja "lupa välittää", mutta eihän se, "joka välittää" löydy kaikille. Nykyelämä on mennyt niin vaikeaksi, niinkuin vaikka laskujen maksu, että joku huolehtija pitää olla kaikilla vanhoilla.
VastaaPoistaIkävää että noin on....Ei voi toivottaaa muuta kuin jaksamisia.
VastaaPoista