Prahassa

Käydään nyt ensin turhuuksien torilla. Kyllä on turisteja varten houkutuksia, vaikka kuinka paljon. Herää kysymys. Miten ihmeessä ne kaikki elää, kun samaa tavaraa on puoti toisessaan kiinni? Kyllähän varmasti Prahassa käy miljoonia ihmisiä vuodessa, mutta kuitenkin.
Kauniitahan noi kristallit on ja tuopit upeita, mutta...
Poika tuossa kuvassa osasi tanssittaa tuota nukkea hienosti. Tietysti jos päivästä toiseen harjoittelee, niin tekeehön se mestarin.
Matka sinänsä Prahaan oli kyllä ikimuistoinen. Osuttiin just pahimpaan ruuhka-aikaan sinne. Vois sanoa, että se ruuhka oli vähän eri juttu, kun täällä Lahdessa :) Autoja meni kolmea kaistaa ja rekkoja pilvin pimein.

Lähteissä oli puhe, että lällärit ois ollu hyvä olla, mutta ystävien kone oli mökillä. No viimeistään täällä ne ois ollut todella tarpeelliset. Eksytiin niin moneen kertaan, kun sillä oli paljon tehyt uusia teitä ja lisää oli tulossa, että navikaatorit oli ihan sekaisin. Välillä nähtii leirialueen merkki ja sit ne taas katos. Yks löydettiin melkein kivuttomasti, mutta se oli kiinni :(


Välillä eksytiin toisistamme ja välillä tultiin vastaan. Entinen poikaystävä kävi niin kuumana, että järkikään ei enää toiminut. Ajettiin vastaan tulevien kaistaakin. Siinä kohtaa mua alko naurattaa, mutta sain niin kauheet mulkasut, että pelkäsin saavani lemput koko autosta.
Minä vaan ihmettelin, että mihin ihmeeseen meillä oli niin kiire hosua sen ajon kanssa, kun aikaa oli koko neljäviikkoo. Hyvin siinä kuitenkin kävi ja löydettiin oikein hyvä leirialue. Sieltä oli loistavat yhteydet kaupungille. Ostetiin 24/h liput ja niillä sai reissata niin paljon, kun sielu sieti.
Kyllä Praha on yksi maailman kauneimmista kaupungeista. Koska vaan lähtisin sinne taas.


Joutsenperheen onnea.