Sieltä lähdimme etsimään Hitlerin Suden pesää. Monen mutkan jälkeen se löytyikin. Maisemat siellä oli upeita. Kyllä on Aatun kelvannut siellä juhlia.
Sillä reissulla Entinen poikaystävä hukkas vaunun avaimen ja mun avain oli vaunussa!! Onneks oli lukkoseppä seurana. En tiedä kuin siinä olis käynyt muuten? Kyllä siinä tiirikoita tarvittiin hakaneulasta lähtien. Loppujen lopuksi ovi saatiin auki yhdellä vanhalla minkä lie vaunun avaimella. Huh huh kyllä helpotti.
Huomaatko tuon punaisen Hevoskastanjan? En ole ennen tuon väristä nähnyt.
Matka jatkui Sloveniaan. Siellä kävimme Postojnan aivan upeassa tippukiviluolassa. Siis siellähän ei saanut kuvat;) Hyi mua! Taas oli vaikeuksia löytää leirialuetta, mutta nyt oli kyllä vähän rauhallisempi tunnelma. Täytyy sanoa, että tuolla maailmalla on tosi huonosti merkattu opasteet. Turisti pyydyksiä oli seillä kaivoksellakin pilvin pimein. Noi lasit oli kyllä tosi houkuttelelvia. En ostanut. Hyvä minä!
Sitten olimmekin jo määrän päässä eli Kroatiassa ja KRK. saarella Baskassa:). Siellä olimme (Finkinjan suosituksesta ) paikka oli pieni vuorten kainalossa.
Vietimme siellä viisi päivää. Yhtenä päivänä oli tosi kova tuuli ja mun toiveiden täyttymys. Mä istuin rannalla sadeviitan alla ja katselin aaltoja. Voi miten se olikin iiiiihanaa. Uimassakin käytiin Adrianmeressä. Vesi oli niin kristallin kirkasta ja vähän vilpoista. kyllä siellä kuitenkin pysty oikein olemaan. Mä en osaa uida merivedessä vaikka olen opetellut meressä uimaan. Johtuukohan se näistä läskeistä? Nostaako ne perseen pintaan, niin että uimista ei kertakaikkiaan tuu mintään?
Ystävät ehdotti, että mennääkö Venetsiaan? Taas unelma täytty!!! On se kaunis ja kallis paikka. Mutta voitteko kuvitella! Kun oltiin Markuksen torilla, siellä soitettiin meidän häävalssia ja meillä oli eilen ollut 40 vuotis hääpäivä! Mistä ne siellä kuppilassa tiesikin, että me ollaa tulossa? Oli se aika upee tunne.
Venetsiasta matka jatkui ohi upeiden unikkopeltojen Unkariin. Hahaa siellä ajoimme paikan ohi, jonka nimi on Bershely :) Oltiin Egerissä maistelemassa viinä. Hyvää oli!
Olimme kaksi yötä Aggtelekin kansallispuistossa. Upea paikka! Sielläkin on tippukiviluola, mutta ei käyty siellä. Käytiin kävelemässä.
Tänne leirilytyessä ystävien vaunu ja auto (nelikko) juuttu niin kiinni että töitä tehtii kaks tuntia, ennen kun saatiin vaunu irti. En uskaltanut siinä vaiheessa ääneen sanoa " Havuja perkele" Ihan vaan naisten kesken mainitsin :) Meidän autolla ei ollut mitään asiaa vaunun kanssa tuonne nurtsille. Ystävän autolla sitten siirreltii meidänkin vaunu paikoilleen.
Ihan kuin sokerina pohjalla, ajoimme Kullimaan kautta Paideen viimeiseksi yöksi:)
Reissu oli tosi mukava. Paljon nähtiin uutta ja ihmeelistä. Kilometrejäkin tuli ihan kiitettävästi 6000 noin. Koska vaan lähtisin uudestaan.
Kiitos ystäville mukavasta reissusta. Ilman teitä se ei sitä olisi ollutkaan.
Teillä on ollut upea matka.
VastaaPoistaTuolla kulkutavalla näkeekin paljon, ei ole kiirettä ja saa valita mitä katsoo.
No, eihän näin monipuoliseen matkakertomukseen kyllästy. Paljon ehditte nähdä ja kokea. Kiitos, kun päästiin blogin välityksellä mukaan!
VastaaPoistaHarvemmin tuollaista reissua tulee tehtyä, kiitos kun saimme olla mukana. Kyllä ne kaikki urkkii selville, kuten teidän hääpäivänkin;-)
VastaaPoistaOnpas teillä ollut upea reissu. 12 v. poikani unelmoi Venetsian matkasta. Hän jopa opiskeli puoli vuotta italiaa kansalaisopistossa. Toivon, että joskus olisi mahdollisuus hänen unelmansa toteuttaa.
VastaaPoistaUpea matkakertomus upeiden kuvien kera. Ihanaa, että nuo kuvat sai suurennettua myös! Menipä tuossa tovi, kun kävin postauksiasi läpi. Nam, että tykkään tällaisesta matkustelusta - omassa torpassa, omalla koneella, mutta tunnelmissa mukana. KIITOS!
VastaaPoistaKiitos mukavasta matkakertomuksesta!
VastaaPoistaKiva oli lukea teidän matkasta ja kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :). Omatoimimatkalla näkee ja kokee kaikenlaista monipuolisesti.
VastaaPoistaHieno matka sinulla on ollut. Ja löysit kaikenlaiset hauskat paikannimetkin! Budapestissä oli myös vaaleanpunaista hevoskastanjaa, ja kun kysyin yhdeltä matkaseuralaiselta, voiko se olla totta että on vaaleanpunainen, tämä tokaisi, että sehän on valkeaa. Mutta kiitos kun sain näkemiselleni vahvistuksen valokuvastasi! Luulin, että näin mitä halusin, mutta totta se oli.
VastaaPoistaMieleni palaa samanlaiseen reissaamiseen, mutta matkamökkimme seisoo sisemmässä Suomessa mökin pihalla varayöpymispaikkana. Harmi.
Luin matkakertomustasi intensiivisesti. Kiitos mielikuvista.
Mahtava matkakertomus1 On teillä vaan ollut upea reissu. Kroatiaan ja Adrianmereen uimaan olen minäkin haaveillut jo pitkään.
VastaaPoistaHirmu houkuttelevia kuvia pistit.
Kaikenlaista sitä onkin, että tuollaisia vaunujakin :)
VastaaPoistaUpealta kuulostava reissu, oli tosi mukavaa lukea matkakertomus.
VastaaPoistaVaaleanpunainen hepokastanja on hybridi, kahden eri hepokastanjalajikkeen risteys. Meillä on pieni sellainen pihalla, mutta se kukkii tosi harvoin. Viime talvi palellutti siitä kaikki kärkisilmut, mutta onneksi se on vielä hengissä.
Vaunuillessa näkee mitä haluaa eikä tarvitse hotellia etsiä, vaikka ei kai tuotakaan ihan mihin tahansa puistikkoon saa parkkeerata. Upea reissu, vähänkö kadehdin.
VastaaPoistaKiitos, kun olen saanut kulkea mukana virtuaalisesti. Oikeasti tuollaista matkaa en enää pystyisi telkemään.
VastaaPoistaEn ole vielä kyllästynyt matkakuviisi ja -juttuihisi! Kirjoitat todella hauskasti ja eloisasti ja kuvat ovat piste iin päällä - kiitos, kun otit mukaan nojatuolmatkalle.
VastaaPoistaVoisin muuten kuvitella hyvinkin lähteväni itsekin joskus asuntovaunureissulle Eurooppaan. Voisin jopa kuvitella eläväni sellaista kiertolaiselämää jossain vaiheessa.