Monta ihmettä

Terkkuja taas reissusta! Oltiin vaunuilemassa ja ihmettelemässä luonnon ja maailman ihmeitä.
Ihan ekana majavan pato. En oo koskaan osunut näkemään tätäkään ihmettä. Tosin tää on varmaan jo hylätty ja majava muuttanut muihin maisemiin. Pato oli kuitenkin jäänyt paikalleen.
On se vaan taidokas kaveri.

Käytiin kävelemässä Levävaarassa

On se elämä ollut vähän erilaista, kun nyt. Ei oo ollut sähkö sitä ja tätä, vaan on ollut pakko tulla omillaan toimeen,teittömän taipaleen takana. Tuskin joka hiivapakettia on erikseen lähdetty hakemaan.
Lapsilla on ollut koulukin 16 km. takana. Taksi tuskin on ovella ollut varttumassa. Susia ja karhuja on varmasti ollut matkan varrella. (leirialueen tiellä oli nähty karhu, keskellä tietä)
Tosin lapset ovat olleet siellä koululla, niin että vain parikertaa on syksyllä on kotona käyty. On se ollut pienelle ihmisella aika moinen juttu, kun on kotoa täytynyt lähteä vieraisiin paikkoihin. Ei oo auttanut, vaikka ois ollut kuin ikävä äitiä. Ihan kiva reissu, vaikka sisälle tupaan ei päässytkään.

Vaihdettiin paikkaa ja oltiin Lieksassa. Käytiin Ruunaankoskella. Tosin ei missään vaeltamassa, mutta kuitenkin. Hyvin viihdyttiin, kun seurattiin Koskeloperheen ruuan hakua. En oo sitäkään koskaan päässyt näin läheltä seuraamaan.

Sanotaan, että lähti, kun kala rannasta, mutta kyllä lähti koskelokin saaliin perään. Hauskan näköistä touhua, kun ne ui silmät veden alla ja sitten lähdettiin.

Neitikoski on ihan komeeta katseltavaa.

Huh huh harrastus se on tämäkin. Ei mua varten kyl.

Eikö oo kaunis?

Siis terveisä helteisestä Itä- Suomesta. Tultiin kotiin, kun alko sataa.