Nyt sitten pitäis kertoa miten kummallinen olen. Nyt on kyllä niin jo kaikki teille kerrottu, että ei mitään enää irtoa. Niin kun Sailakin sanoi, pitäis kylellä kavereilta. Kyllähän mä sen tiedä, että kummallinen ja joskus outokin oon.
Nyt en laita tätä eteenpäinkään. Vaikka monta kivaa blogia oliskin. On niin vaikea valita kuka oiskaan kaikkein inspiroivin. Sekin riippuu siitä, mistä se roikkuu. Näin kun kevät huuma iskee päälle, on kaikki puutarhablogit syynissä ja nyt tilkkutyöt.
Toki tän voi napata jos vaan haluaa. Kommentteja tuonne, niin tuun lukee kyllä mitä kivaa ja kummallista löytyykään.
Tommottos.
VastaaPoistaEikös me olla kaikki välillä' enemmän tai vähemmän kummallisia;D
VastaaPoistaVai ei mitään irronnut :-D No kerro sitten joskus myöhemmin, mitä kaverit olisivat antaneet vastaukseksi ;-)
VastaaPoistaOikeesti tätä pitäisi kysyä lastenlapsilta, niiltä kyllä irtoaisi kummallisuuksia..
VastaaPoistaOnneksi nämä tunnustukset ovat vapaaehtoisia.
VastaaPoistaKummalliseksi tunnustaudun minäkin. Hih...
Kyllä meissä kaikissa tuppaa varman olemaan sitä sellasta vikaa, joskus ollaan kummalisia ja joskus ei, hi!
VastaaPoistaKivat tumput olitkin tehnyt, tossa alimmassa postauksessasi.
Teitkö neljät eri tumput, vai tehdäänkö kaksinkertainen tumppu kerralla?
Kerralla tehdää ja siksi siihen täytyy laitta joku kuvio, että pysyyvät yhdessä.
PoistaLuulenpa, että me kaikki ollaan tavallamme kummallisia. On se vaan hieno juttu, kun voi sanoa itteänsä kummalliseksi.
VastaaPoistaHei vaan! Olit kyllä merkkisi ansainnut. Jestas sentään, olit onnistunut tekemään kääntölapsaset! Minä en saisi aikaan edes kääntämättömiäkään lapasia!
VastaaPoistaHiano. Peikko jo sitä kourallaan rapsutteli, mutta sitten se kuisti ettei se olekaan yhtään kummallinen ja jätti koko plakaatin paikoilleen :)
VastaaPoista