Lenkillä

Mine tuolta Tuhannesta ja yhdestä tarinasta haasto käymään kanssaan lenkillä, oikein kameran kanssa. Monen venkoilun ja tekosyyn jälkeen sain itseäni niskasta kiinni ja lähdin kameran kanssa matkaan.

Minähän asun nykyjään melkein naapurissa, missä lapsena olen asunut. Tässä piharakennuksessa yhden kesän. Siinä oli yksi pitkä huone. Varmaan yhtä huonossa kunnossa silloin, kun nytkin.

Tämän pihan ihminen on kova askartelemaan ja se näkyy joka paikassa. Joka marraskuu hän napoo noille puu-ukoille ja akoille punaiset päähineet ja tuohon kaareen pallot ja ne otetaan vasta kesänkynnyksellä pois. Täytyy sanoa "en viittis"

Mun polkuni kulkee pyörätietä pitkin, joskus vähän metsän reunaa, mutta pääasiassa asutusalueella.

Ohi siirtolapuutarhan. Se on veilä talviunessaan.

Yksi koiran ulkoiluttajakin oli liikkeelä.

Kuka tykkää mistäkin väristä talossaan.

Lasten leikkipaikka on sekin lumen vallassa.

Sitte onkin jo kotisuora.

Ei ole meikäläisen maisemat kovinkaan kummoisia. Vaihtoehthojakaan ei liiemälti ole. Tietysti voisin lähteä Heinolan suuntaa, mutta sinne joutuis kävelemään tiellä, ei kiinnosta. Sitte jos haluis muita maisemia, niin huonokuntoisena pitäis eeltä lähteä autolla kävelemään. Olkoot. Vaikka nyt selviäisinkin huomennakin lenkille, niin kesää täytyy odottaa, että maisemat paranee.
Käykää kuitenkin ihmeessä katsomassa Minen lenkkimaisemia. Siellä on kauniita kuvia ja muutenkin mielenkiintoisia matkakertomuksia.