Vielä pari muistoa

Saman Pupu-ystävän kanssa lähdimme heidän mökille Hauhon Kokkilaan. Jouduimme vaihtamaan autoa Eteläisen risteyksessä. Siinä oli kioski, jossa aina odotimme autoa. Matkalla Pupu sano minulle. Sitte ollaa englantilaisia, sinä sanot vain yes tai no, minä puhun loput. Olimme silloin lukeneet vuoden englantia. No ei siinä mitää minä kuuliaisesti sanoin aina tauon tullen yes tai no, Pupu lausu jotain Beatlesia. Kaikkihan olisi mennyt ihan hyvin muuten, mutta siihen tuli pari vanhempaa miestä, jotka osasi oikeesti englantia...Me lähdimme vähän liukkaasti. Silloin vähän hävetti

Toinen juttu oli kun olimme päättänyt ostaa kesällä tuohivirsut ja matruusihatut. Kauhea homma tehtii, että löydettii. Sellainen muistikuva on, että ne virsut löyty hyvin, mutta hattuja haetti sentää kauan. Sitten lähdimme päiväksi Hämeenlinnaan näyttää miten hienoja me ollaa. Kyllä meille hymyiltiikin. Sitten päivän päätteeksi menimme johonkin ravintolaan syömään. Rahat ei riittänyt muuhun kuin köyhiinritareihin. Saakohan nykyään ravintolassa köyhiäritareita Kun koko päivän siellä kaupungissa olimme kävelleet oli päivän päätteeksi virsutkin entiset. Mutta hauskaa meillä oli ollut. Sääli että mulla ei ole skanneria olisi kuva noista asusteista:)