Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
Hyvä kuva haasteeseen! En tiedä oliko linkityksessä häikkää, mutta en päässyt suoraan valokuvatorstai sivuvuilta tänne...
VastaaPoistaTuolta voi lahtea paha kaiku.
VastaaPoistaJa kiitos kaynnistasi blogissani, tervetuloa uudestaan milloin vaan. Muttei ole pakko, tietenkaan.
Hyvä kuva haasteeseen. Syvä kuilu.
VastaaPoistaHormiko? Digi kamera on kyllä kätsy vehje utelikolle..
VastaaPoistaHyvin aiheeseen sopiva kuva, kuilu.
VastaaPoistaSiinä onkin syvä kuilu, hui olkoon, jos putoaisi tonne, niin sinne jäis ikiajoiksi!
VastaaPoistaHieno kuva haasteeseen!
Huh! Mahtava kuva. Tuonne kyllä sanat uppoavat.
VastaaPoistaTodella hyvä kuva tekstiin.
VastaaPoistaHieman pelottavan näköinen kuilu...minnekä lienee johtavan? Sopii hyvin haasteeseen. :)
VastaaPoistaKäytäväks pienen oloinen. Hormiks vähänokinen. Kuilu? Kiva arvoitus :)
VastaaPoistaKuilu. On se.
VastaaPoistaOlli on oikeassa hormihan se on.
VastaaPoistaJohn: Mä oon niin kauheen siisti, että hormikaan ei uskalla likaantua;)
Vitsi, kun toiset näkee ylös ja toiset alas ja mä näen eteenpäin vievän kuilun, umpikujan.
VastaaPoista