sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Yksi etappi elämässä saavutettu

Miten ihmeessä se voi olla mahdollista, että tää kahden kilon rääpäle on jo näin iso, että pääsi ripille tänään!! Mihin ihmeeseen se aika on kadonnut?
Enää ei käydä oikein valokuvaamossa, niin kun silloin joku vuosi sitten, kun mä pääsin ripille. Nykyään lapset puetaan samanlaiseen kaapuun, mikä on tietty hyväkin asia, niin kukaan ei erotu porukasta. Silloin kun minä pääsin oli tytöillä valkoiset puvut ja pojilla tummapuku. Mullakin oli oikein lautavekkihame ja teitysti jakku. Wau kun olikin hieno. Ei ollut kyllä mitään rippileiriäkään, niin kun tänä päivänä on, jos haluu. Niin se maailma muuttuu, ei maha mitään.

Onnea hänelle elämään!
PS. Mä olin suunnilleen tuon  ikäinen, kun Entinen poikaystävä oli se nykynen poikaystävä :)

7 kommenttia:

  1. Kyllä niitä rippileirejä alettiin järjestää jo 50-luvulla joissakin paikoin. Itsekin olin leirillä, silloin (-66) oli jo albatkin tulleet, alla tietty joku jakkupuvun tapainen kotijuhlia varten :)
    Aika kyllä vierii niin huimaa vauhtia ettei oikein osaa tajuta mihin se juoksee.

    VastaaPoista
  2. Aika virtaa, eikä jää seisomaan. :)

    VastaaPoista
  3. Mullakin oli valkoinen vekkihame ja sievä jakku ja olin mielestäni korkokengissä aika hieno! Valokuvamossa en käynnyt. Olin muuten v.1961 rippileirillä silloin Karstulan evankelisessa kansaoipistossa ja olipahan varsin hauska reissu sekin....;)

    Onnittelut rippilapselle!

    VastaaPoista
  4. Eikö vaan ookin ihmeellistä, miten se aika rientää ja kahden kilon rääpäleistäkin on tullut pikkuaikuisia! Onnea rippilapselle!
    Aivan ihana huivinalku sulla, voi että, koeta nyt vaan jaksaa tehdä, tee aina vähän päivässä, tulee todellakin ihana!

    VastaaPoista