Tänäänkin oltiin puistossa istumassa. Kovasti äidillä ois asiaa, mutta kun se olennainen sana aina jää puuttumaan. Tänään jäin niin monta, että hän tuskastu ja alko itkemään ja mikäli oikein ymmärsin niin joutais kuolemaan. Ei kyllä valoa näy tän tunnelin päässä.
Kyllä aamut on ihania, kun on lämmintä ja aurinkoista. Voi juoda ulkoteet ja käydä siinä välillä aamu-uinnilla. Toivottavasti tätä vielä piisaa pitkään. Vähän tietysti vois olla viileempää, mutta vain vähän.
Varmasti rankka paikka, mutta näinhän se on tehtävä ja nähtävä. Voimia sinulla!
VastaaPoistaJaksamista sinulle. Elän samaa aikaa äitini kanssa.
VastaaPoistaRaskaita ovat nuo viimeiset palvelutehtävät, haikeus mielessä niistä vaan taytyy selviytyä.
VastaaPoistaVoimahali sinulle.
Paljon voimia!
VastaaPoistaJaksamista ja voimia!
VastaaPoistaVaikeita asioita läpikäytäväksi, meillä on takanapäin ja ei koskaan helppoa. Vanhuksille tulee usein mieleen, että voisi jo kuolla pois. Jaksamista sinulle.
VastaaPoistaIhania aamuja ollut ja iltoja, minäkin kylmäinen olen nauttinut lämmöstä.
Tiedän tarkkaan, miltä sinusta tuntui sulkea ovi viimeisen kerran. Kun oma äitini nukkui pois ja mökkinsä jäi minulle, roikutin sitä vielä kahdeksan pitkää vuotta typötyhjillään, ennenkuin urakoin sen tyhjäksi ja panin myyntiin. Ja luoja sitä tavaran määrää mitä pieneenkin asuntoon mahtuu! Mutta eipä se ole tavaroista kiinni, se haikeus on raastavaa. Mutta nämä asiat on pakko hoitaa meidän vielä voimissamme olevien. Halit sinulle ja voimia jaksamiseen. Lumpeenkukkakuva on ihastuttava ja herkkä. Ihanaa, että äidilläsi on sinut.
VastaaPoistaMinulla on naapurissa vanha rouva joka ei enaa juuri pysty liikkumaan eika nae myoskaan juuri mitaan. Paivat ovat pitkat ja kun joskus kayn hanta tervehtimassa vastassa on usein "vanhana ei ole hyva olla, olisi parempi olla kuollut". Siihen ei tietenkaan moydy hyvaa vastausta. Hanella on kolme tytarta jotka yrittavat pitaa hanesta huolta, muttei se niin helppoa ole.
VastaaPoistaKubasi on kovin kaunis.
Onpa tosi surullista! Näitä lukiessa ei voi olla miettimättä, että omat murheet, väsymiset, rahapulat, ne on sittenkin kaikki aika pieniä murheita.
VastaaPoistaHerkkää elämänvaihetta elät- herkkää kuin tuo kaunis kuvasi!
VastaaPoistaSe on aina raskasta tuollaanen asiooren lopullinen loppuhun saattaminen. On se varmahan äiristä turhauttavaa, kun ei enää oikeen saa ittiänsä täysin ilimaastua. Voimia sulle äirin kans ja kaikesta huolimati hyvää ja antoosaa viikonloppua. =o)
VastaaPoistaHarmillisinta on kun ymmärtää ettei ymmärrä, tai oivaltaa ettei muut oivalla. Se tekee kipeetä. Voikohan silloin vielä elämä olla tasapainoista.
VastaaPoistaHaikein mielin olet varmasti äitisi asuntoa tyhjentänyt. Vaikeata on sekä äidilläsi että sinulla, kun keskusteleminen ei onnistu. Hyvää ja leppoisaa viikonloppua sinulle Amalia!
VastaaPoistaKiitos taas teille kaikille lohdutuksen sanoista!
VastaaPoistaHanni: Kyllä jokaisen surut ja murheet ovat yhtä suuria. Ei niitä voi eritellä.
Peikolle: Ei ole elämä taspainossa ei!
Vaikeita ajatuksia ja tunteita olet joutunut käymään läpi. Vaikka varmaankin päällimmäisenä on se, että äidilläsi olisi mahdollisimman hyvä olla.
VastaaPoistaOma äitini on muistamattomuuden takia liukumassa pois ja asunnon kohtalo tulee ratkaistavaksi. Elämä on luopumista, mutta kuitenkin Elämää. Voimia Sinulle!
Lähetän sinulle voimahalin.
VastaaPoistaTuli itsellekin niin voimakkaasti mieleen oman äidin kanssa puistossa istumiset ja raskaat pohtimiset tulevasta.
Niin tuli kaikki muistot mieleen oman äitini kanssa, lukiessani postaustasi.
VastaaPoistaVoi sua, haleja oikein paljon sulle ja voimia!
Samoin minulle tuli oma äiti mieleen elävästi. Voimia sinulle!
VastaaPoistaElämä alkaa ja päättyy, niin se vain on; jaksamista.
VastaaPoista