Vaan kyllä se vaati kauheesti. Lupasin itselleni, että kunhan entinen poikaystävä lähtee taas töihin, alan käymään aamusin lenkillä. No se lupaus meinasi kaatua heti mättelyssä, kun näytti niin sateelliselle. Ihan tuntu kun varpaatkin ois olleet vähän kipeet, joo ja entinen poikaystäväkin tulee jo yhdeltä syömään, niin eihän sitä kerkee oikein yhdeksältä lähtemään tunnin lenkille. Pirskatti kun aurinko petti mut ja alko paistamaan :(
Kyllä mulla on kunto rautaa. Kädet kun ylös nostaa, niin heti on hiki. No mä voitin sen kiusanhengen, joka keksii kaiken maailman syyt, että ei tarvi lähtee kävelee. Nyt se ei muistanut hyttysiä, amppiaisia, hirvikärpäsiä, perhosia, eikä mitään muitakaan vastuksia, kun se sadekaan ei tullut. Onneksi on toi järvi tossa ihan rannassa, että pääs suunnilleen suoraan veteen, kun tulin kotiin. Ravihevonenkaan ei ole niin vaahdossa, kun mä sen lenkin jälkeen.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Ja mie en ole vieläkään ehtinyt/kehdannut mennä uimaan. =)
VastaaPoistaMuksaa viikkoa siulle. =)
Ja kiitokset onnitteluista. =)))
Minua vaivaa sama tauti. Kyllä tekosyitä riittää. Sinä sentään voitit itsesi.
VastaaPoistaOnnea, onnea, voitit sen suurimman vastuksen. Ja kun alkuun pääsee, siitä on helppo jatkaa. Tsemppiä :-)
VastaaPoistaMulla on sama tauti, onkohan se kovinkin tarttuvaa?
VastaaPoistaMutta oikeesti, lähdit kuitenkin, kyllä munkin pitäis ottaa itteeni niskasta kiinni ja lähteä vaan joka päivä!
No hyvä, että en ole tän oudon taudin kanssa yksin. Toivottavasti tästä ei kuitenkaan muodostu pandemiaa. Rokotus
VastaaPoistakylläpä nyt karkas. Siis tuskin on rokotusta vielä keksitty, vaikka se olis tosi hyvä asia.
VastaaPoistaTäs on nyt pandemian ainekset!
VastaaPoistaSuunnilleen kaikki ystäväni minä mukaanlukien ovat saman ei-viittis-millään-taudin kourissa!
Sua on onnistannu!
Onnea sen johdosta :)
Olen susta ihan ylpee!
Illalla ei muka ehdi lenkille ja aamulla ei jaksa ... jokaisena iltana aloitan uuden elämän ja päätän, että huomisaamuna...sitä on nyt kestänyt jo monta vuotta. Joskus tuntuu, että tekisi mieleni jättää itseni, kun ei ole minkäänlaista itsekuria. Huokaus.
VastaaPoistaMiten ihmeessä sait kaikkien kuiskailujen jälkeen kuitenkin lähdettyä lenkille?
VastaaPoistaMinulla on kans niin voimakas kotona olemisen vietti, etten saa lähdettyä, kuin lauantai ja sunnuntai-aamuina isännän mukana, kun hän menee koiran kanssa. Silloinkin minä ajan pyörällä, kun isäntä kävelee. Ei muuten hiki nouse ;)
Tuosta se lähtee, vähän aikaan kun jaksaa, niin sitten lenkkeilyyn tulee himo, eikä millään pysy poissa.
VastaaPoistaSussi: Et tiedäkkään kuin vahva luonne olen välttelemään noita himoja :)
VastaaPoistaOnko sitä liikkeellä, nimittäin noita tekosyitä ;-) täälläkin on vilahdellut.
VastaaPoistaHuomenna ajattelin heittää talviturkin pois ennen talven tuloa DDDD
Alku aina hankalaa. Kun vaan urheasti joka päivä lähtee, niin lopulta kroppa alkaa vaatia sitä. Oletko muuten jatkanut?
VastaaPoista