keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Matka jatkuu

Yks meidän ystävä ties kertoa, että siel ei oo muuta, kun luotisuoria teitä. Toinen sano, että parasta on mennä lentokoneella, niin ilmasta näkee sen kaiken, mitä siel on näkemistä. Kumpikaan tieto ei pitänyt paikkaansa. 
Siel oli lehmukset täydessä kukassa. 

Siel oli näitä ihania karvajalkaisia hevosiakin.

Siel kukki narsissit pitkin tien reunoja. Ei onnistus ainakaan täällä Lahdessa. Ne olisi kerätty jo moneen kertaan omiin maljakoihin. Kokemuksesta voin kertoa, kun yhdelle ruovalle huomautin " ei kenenkään" kukkien keräämisestä, niin vastaus oli just toi. Eihän nämä ole kenkää. 
Siel kasvo uskomattoman ihania vaaleanpunaisia puita.

Naapuri kylässä oli Caccenburburchin linna.


Joku sano et on otettu ensinmäinen askel kohti avioeroa. Toivottavast ei. Onnea heille.
Herra ja Herra Linnanherra. Vähän oli kylmäkiskoinen tyyppi. Ei edes kahville pyytänyt ;)

Ihmisten pihat oli uskomattoman kauniita. Talot oli aika jännän näköisiä valtavina ikkunoineen.



Paikka oli kaunis ja vei kyllä mun sydämen.
Vielä kerran laitan kuvia. Ne on se päätähti.
Joko tiedät missä ollaa?










5 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia, noita narsisseja olisin minäkin halunnut ihailla, kiitos kuvista.

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia, ihanaa kevättä. Hollantia minäkin veikkaan, vaikkei tulppaaneita näykään.

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia ja kertomus matkalta! En osaa kyllä päätellä missä olette, tulee niin moni paikka mieleen:)

    VastaaPoista
  4. En tiiä, missä olet, mutta kaunista on. Niin keväistä.

    VastaaPoista