perjantai 13. syyskuuta 2013
Minä täällä taas
Moikka taas! Mun täyty tulla tänne pomoksi, kun täällä oli tuo kukkapenkki savotta menossa. Eikös se olekin, niin että joka työmaalla pitää pomo olla? Tuskin tuosta mitään ois tullutkaan ilman mua. Kauheesti tuo Amalia vaan komens mua pois penkistä, vaikka mä niin kovasti oisin auttanut ja pannut vähän lannotetta sekaan. Väitti että mä sotken sen istutukset.
Onneksi Amalia istahti hetkeksi, kun mulla oli ihan mieletön halipula. Kävin ihan sen kinttuun kiinni, että varmasti ylettyy kunnolla silittämään.
Sitä on taas alettava työn touhuun, vaikka oisin mä kyllä vielä voinut hetken kuunnella sitä silitystä.
Tääl oli ihan mieletön sumu koko aamupäivän ja Amalia sano, et hyvä niin. Kukaan ei nää, vaikka se käykin aamulla ilman uikkareita uimassa. Paits tietysti minä, kun mä käyn vartioimassa, että se ei huku.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On se hyvä, että vahdit kaikkea! Miten ehditkin ;-)
VastaaPoistaHyvä juttu että Amalialla on kunnon pomo, Pidä vain hyvä huoli että kaikki tulee kunnolla tehtyä. Ja ole tarkkana vahtina siellä sumuisessa rannassa ettet vain menetä näköyhteyttä uimariin!
VastaaPoistaMukava tuollanen halipulainen pomo!
VastaaPoistaMukavaa oli taas nähdä sinuakin:)
VastaaPoistaKyllä noissa puutarhahommissa on hyvä olla tarkkanäköinen pomo vahtimassa. Sinulla on ihan oikea ote pomottamiseen, kun huolehdit myös alaisesi hellyystasapainosta. Jatka vain tuohon malliin!!!
VastaaPoistaMontapa on roolia. Oikein hengenpelastajakin. Kyllä noin kaunista turkkia kelpaa silitelläkin : )
VastaaPoistaSuloinen halittava ! Ja kaunista tunnelmaa syksyn aamussa. Mukavaa jatkoa hellyttävässä yhteistyössänne !
VastaaPoistaihana kisu sanoo täti!
VastaaPoistaMaisemakuvat myös tosi hyviä.