Saludos desde España

Noin tuo kääntäjä antoi tuon lauseen. Onko se oikein sitä en tiedä, mut terkkuja kuitenkin.
Ilta oli jo pimentynyt, kun oltiin perillä. Ilman navigaattoria etsittäis hotellia varmaan vieläkin. Ei voi muuta kun kiittää sitä, joka navigaattorin onkaan keksinyt. Kirjaimissakin pysyi fontti normaalin kokoisena siinä paikaa etsiessä. Meillähän se fontti tupaa aina suurenemaan, mitä enemmän ollaa eksyksissä :)

Ei oo hääviä näillä Mijaksen aaseilla tuo elämä. Lieka on lyhyt ja kaiken maailman rätit päässä.

Mijaksessa kuitenkin paistoi aurinko ja siksi sinne mentiinkin kahville. Ei ole sekään paikka huonojalkaista varten. Yhden basaarimyyjän onnistuin suututtamaan oikein kunnolla. Hän ois tahtonut "nahka"laukusta 145€ ja mä tarjosin 10€. Hyvä että ei tosiaan potkinut mua ulos puotista :)

Iltarusko ei oikein hyvää lupaillut seuraavalle päivälle :( Sekaan kuitenkin mahduttiin, ei niin paljoa satanut.

Yhtenä päivänä lähdimme ystävien kanssa Sevillaan. Voi miten kaunis sen vanhakaupunki onkaan. Kyllä vaan ennen vanhaan on talot osattu rakentaa. Niskat meinas mennä nurin, kun täyty ihailla taloja.

Oliskohan nämä niitä kuuluisia haahkalintuja, jotka parveil meidän yläpuolella?

Katedraaliin oli ihan hervoton jono. Parkkipaikkaa ei meinannut löytyä millään. Sekin mikä löyty oli vaan tunnin paikka ja entinen poikaystävä joutu hyppää vähän väliä laittamassa lisää rahaa. Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että hää joutu suunnilleen juoksee kirkon läpi, joten hänen kohdalla kirkkon on katsottu tosiaan vaan päällisinpuolin.

Me toiset saimme kyllä nauttia koko rahan edestä. Kyllä olikin katsottavaa, ihan lattiasta kattoon asti.

Minähän olen tunnetusti kiiltävän perään ;)

Kiivettiin torniin, eli 37 kerrosta ja 17 rappua. Onneksi kerrokset oli tasasta käytävää, eikä rappuja. Minulta ois kyllä jäänyt kiipeemättä. Nytkin meinas olla rankaa. Maisemat kyllä korvas sen kiipeämisen vaivan. Sieltä korkeelta sai hienon koko kuvan kaupungista. Eipähän sitä päivässä ois jaksanutkaan vaeltaa, eikä ehkä nähnytkään niin hyvin, kun tuolta ylhäältä.

Kaiken keskellä oli appelsiinlehto. Jäänteenä mauriajalta.

Sinne vois joskus palata takaisin, niin paljon jäi näkemättä. Takasin Fuengirolaan ajettiin motaria, kun jo alko tulemaan pimeetä. Tälläkin reissulla todettiin se GPS. tarpeellisuus. Se vei meidät suoraan sinne keskustaan ja katedraalin kulmille. Tosin kyllä ajeltiin paikoissa, mihin ei ois saanut mennä, mutta eihän seillä ole niin tarkkaa. Riittää kun laitta nelivilkut päälle, niin voi tehdä melkein mitä vaan. Sitäpaitsi kaikki säännöt ei koske turista ja eläkeläisiä ainakaan :) Lisääkin matkasta on tulossa kuvia.