Matka jatkuu

Kun ei aurinko paistanut "heitettii tikkaa" mihin lädettäis? Minä luin opaskirjaa ja tuloksena oli  ISO rotko Granganta del Chorro, lähellä Aloraa. Siinä matkalla olikin sitten vauhtia ja vaarallisia tilanteita, paits että vauhti todellakin puuttui. 

Alkumatkassa ei ollut mitään muuta, kun kauniita maisemia. Alorakin oli mitä veihättävin paikka. Kadut oli kaipeita ja jyrkkiä, niin kun vanhioissa kaupungeissa ruukaa ollakin.Porukkaa oli paljon liikkeellä, joku jopa ratsain. Navi oli ihan sekaisin, kun oltiin laitettu osoitteeksi kaupungin keskusta, eikä sinne ikinä menty. Aikamme kierettyämme ja kahvit nautittua jatkoimme matkaa ja uudeksi osoitteeksi tuo rotko. Taas sitten kävi niin, että kamerasta loppu akku. Nämä ottamattomat kuvat ois olleet varmaan koko reissun parhaat. Tämä kaupunki kuva on ainut siltä reissulta :(

Matka jatku ja tie kapeni ja vähän huononikin. Ajeltiin monen pienen kylän ohi ja epäiltii moneen kertaa koko GPS.sää. Kartta kuitenkin oli sen kanssa samaa mieltä, joten jatkettiin matkaa. Alko tulemaan vuoristoa ja tiellä oli pään kokoisia kiviä!!! Ne oli sen näköisiä, että eivät kauaa oo siinä olleet. No ei se mitää, kun ei oo sama tie takasin. Päästiin perille ja paikka oli hieno ja rotko syvä. 
Eteenpäin tie kapeni lisää ja noustiin entistä korkeemmalle. Matkan varrella näky mitä kaikkea rankka vesisade saakaan aikaiseksi.

Porukkaa oli lippoomassa vettä teiltä. Kaktuksia oli tullut hiekan mukana rinteeltä alas ja joitain pieniä puitakin oli siinä mukana. Sit olikin vastassa sortunut tie!! Näytti sille, että siitä ei uskalla ajaa, kun ei tiedä kuin syvää siinä on. Käännyttiin jo takaisin, että menää samaa teitä. Mua jo pelotti ne musat seillä tiellä. Sitte tuli yks pieni auto ja se meni siitä reippaasti yli, niin entinen tuumas, että kyl mekin siitä päästää. Tuli seuraavakin sortuma ja peräjälkeen siitäkin mentiin. Pieni auto käänty kotiinsa ja me jatkettiin tyytyväisenä matkaa, niin kun navi neuvo. 

Kunnes vastaan tuli leveä joki ja siitä ois pitänyt mennä yli, mutta teitä ei ollu, se oli varmaan seillä joen pohjalla.  Toisella puolella jokea tie kyllä jatkui!!! Siinä kohtaa täytyi antaa periksi ja kääntyä takasin. Onneksi ei sitten kuitenkaan oltu kaukana isosta teistä. Jouduttiin kyllä ajamaan pitemmän kaavan mukaan. Onnellisesti kuitenkin päästiin perille. 

Kyllä tällä reissulla tunsi itsensä todella pieneksi. Sade oli saanut ihan valtavia tuhoja aikaiseksi. Teiden sortuman lisäksi oli Oliivipuita juuret pystyssä ja joet nuoli talojen kulmia. 
Matka jatkuu vielä. Toivotavasti jaksatte.