keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Voi tätä elämää.

Niin ne on vaan arvaamattomat nämä elämän kiemurat. Taas on yksi ystävä vähemmän :(
Aina se vaan pysäyttää, kun ystäväpiiri harvenee. En millään haluais tunnustaa, että olen sitä ikäluokkaa, kun elonsatoa niitetää.

Posted by Picasa


Tällä kertaa voi sanoa, että leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli. Kaikki piti olla OK, mutta sitten luoja päättikin toisin.

10 kommenttia:

  1. otan osaa menetykseesi. Nämä elämän jatkovuodet on sitä, että vähitellen ympäriltä vähenee niin suku kuin ystävät. Itse olen oman sukuhaarani vanhin nykyisin. Ikäloppu mummeli.

    VastaaPoista
  2. Olen pahoillani! Voimia Amalia!

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanotto surussasi!
    Voimia tuleviin päiviin..kauniin haikea valokuva ..

    VastaaPoista
  4. Ikuisuus on hyvin lähellä, vain sydämen matkan päässä.

    Jakselehan!

    VastaaPoista
  5. Otan osaa menetykseesi, voimia sulle!

    VastaaPoista