Tämän olen joskus tehnyt äidille. Otin nyt sitten takasin, kun tyhjensin sitä äidin asuntoa.
Nyplääminen onkin jäänyt vähän, kun on tullut kaikkea muuta tilalle. Kohta taas alkaa kaikki harrastukset työväen opistolla. Olen tässä miettinyt, että vieläkö menisin maalaamaan posliinia, vai ottaisinko jonkun muun jutun. Varat kun ei riitä moneen juttuun. Sitä posliinia en oikein raaski lopettaa, vaikka meil alkaa olee tavaraa joka paikassa. Tiffanylasijuttuun tekis mieli, mutta kun se on niin kallis harrastus ja sitte joka paikka ois täynnä lasijuttuja. Ei oikein hyvä sekään.Näin nyt tuossa äidin asunnon tyhjennyksessä, mitä se on kun joutuu toisen tavaroita hävittämää. Kauhulla aattelen meidän nuoria, kun ne joutuu tyhjentämään meidän jäljiltä tämän paikan. Ollaa asuttu tässä sen 40v ja tämä on entisen poikaystävän lapsuuden koti. Meillä on jo nyt anopin, tädin ja mun äidin tavaroita täällä. Eihän tässä ois mitää, ellen mä olis tälläinen keräilijä luonne.
Kauniita kasitoita!
VastaaPoistaTavaroita on joskus vaikea heittaa pois kun niissa on niin paljonmuistoja mukana, mutta joskus toivisin olevani kuin edesmennyt sisareni joka jokaisen muuton kanssa uusi melkein kaikki tavaransa. Entiset menivat myyntiin huoneiston kanssa. (Ja he muuttivat koko ajan!)
Meissa monessa on toki kerailijan vikaa... Tanne muuttaessa paatin, etten keraa enaa tavaraa ymparilleni. Vaan kuinkas on kaynyt. Nyt on taas kaikkea niin paljon, etten jaksa edes alkaa havittamaan mitaan. Pitaisi tehda niinkuin eras tuttavani taalla: uudenvuodenlupauksena han lupasi heittaa pois yhden tavaran joka paiva!
VastaaPoistaKauniita töitä! Tavaraa kertyy kaikille. Olen ollut monessa hyvässä huutokaupassa, joiden tavarat ovat olleet peräisin keräilijäluonteilta.
VastaaPoistaAi, vähän olet saanut aikaiseksi? Aika paljon!
VastaaPoistaTavarapaljous ahdistaa joskus. Mitä jos omistaisi vain läppärin ja hammasharjan (ja vaatteet)? Alkaisikohan siitä uudenlainen elämä?
Todella kauniita käsitöitä!
VastaaPoistaIhanaa kun itse osaat ja tykkäät tehdä kaikenlaista omin käsin. Kaikki itse tehty on arvokasta!
Tavaraa kertyy meillekkin. Sitä ei voi vaan välttää vaikka haluaisi:)
onneksi on muitakin kerälijöitä :)
VastaaPoistaSusu: vois siihen olla totuttelemista. silloin kun oltiin siellä Laosissa, tuli kysymys mieleen, että mihin kaikkea tätä tavaraa tarviin? Näköjään tarviin, vaikka en tiedä mihin.
Todella kauniita nypläystöitä! Samaa asiaa itsekin joskus puntaroin, että mitä säilyttää ja mitä laittaa pois... mä kun en haluaisi kerätä kaikkea, mutta silti säilyttää sellaisen arvokkaan, jota joskus lapset ehkä haluaa omaan kotiin. Syksylle mulla onkin suunnitelmissa kunnon siivoustyö kotona ja hävitän turhaa tavaraa pois.
VastaaPoistakauniit liinat!
VastaaPoistaHamstraaja/keräiljiä ilmoittautuu,epäilen että mulle se on tullut geeneissä. Äidinäiti, eli mamma, säilyttää kaiken, uskoisin että kun on lapsuudessa joutunut niin vähällä elämään. Nyt kipot ja keput ja pyyhkeet säästetään, ettei tule pulaa. Niin ja kerää esim lasilintuja ja joulupukkkynttilöitä :)
Omissakin nurkissa kaikenlaista "tärkeää" edelleen hakee paikkaansa. Vaikka muutoissa olen aina kantanut kierrätykseen ja roskiin useamman laatikon. Harmittaa kun yhdessä muutossa hävisi pahvilaatikollinen pehmoleluja ja toinen laatikollinen "tärkeitä" papereita. Ala-asteaikaisia kirjeenvaihtoja, runokirjoja, rippileirimuistelmia. Aina vähän kirpaisee, kun muistan sen häviämisen :/
Kauniita nypläystöitä!! Meinasin mennä opistoon kertaamaan nypläystaitoja ja oppimaan uutta kun kerrankin olis iltaryhmä, toivottavasti tulee muitakin..
VastaaPoistaKyllä sitä tavaraa tuntuu kertyvän vaikka kuinka olis päättäny että vanhat sitä mukaa häviteään kun uutta tulee tilalle. Syksyllä meinasin siivota ullakon "rankalla" kädellä ;)
Kauniita käsitöitä, eihän tuollaisista voi luopua.
VastaaPoistaVarsinainen hamsteri minustakin on tullut, vaikka elämäni ensimmäiset vuodet olivat niukkaakin niukemmat.
Vanhoja käsitöitä olen myös keräillyt, pieniä liinoja olen tuonut Tukholmasta kirppariretkiltä.
Jestas sentään! Nypläämisen mäkin vielä opettelen! Se o vissi se.
VastaaPoistaAivan ihania nypläystöitä, olet sinä taitava.
VastaaPoistaSamaa olen ajatellut tuosta tyhjentämisestä, meillä mökillä on vielä pahvilaatikoita autoalli täynnä missä on anopin, isäni ja äitini tavaroita, äiti asuu palvelutalossa ei sinne paljon mahdu. Sitten on vielä meidän miehen kanssa haalimat tavarat, voi poika raukkaa jos joutuu tyhjentämään.
Minunkin pitääalkaa laiskottelemaan, kun noin kaunista pitsiä syntyy ;))
VastaaPoistaOlen joskus katsonut pitsin nypläystä ja todennut että; ennen lehmä lentää, ennenkuin minä tuon taidon oppisin, on se niin hullun näköistä hommaa. Lopputulos on kyllä osaavalla hienoa.
Niinpä, on nyplääminen minultakin jäänyt, vaikka ei saisi, kun on nykypäivänä sen verran harvinainen taito se! Tiffany-töitä harrastin myös joskus, ja tuli ostettua hiontakone ja iso varasto lasia, joka onpi vuosikaudet jököttänyt isossa pahvilaatikossa työpöydän alla, että jos vaikka joskus taas innostuisi...
VastaaPoistaRistipistotyöt, virkkuu ja neuleet ovat niin helppoja ottaa esille ja käsille, että minulta ovat tahtoneet muut käsityöjutut jäädä niiden jalkoihin. Kangaspuutkin ovat varronneet jo yli vuoden loimet valmiina, että jos tulis inspiraatio :D.
Aika pitsejä. Niiden tekemiseen menee paljon aikaa...
VastaaPoistaMitäs jos itse katsoisi mitä haluaa jälkeensä jättää. Muuttaa omaisuuttaan vaikka rahaksi tai lahjoittaa punaiselle ristille. Vaikeaa se on luopua, peikko tietää.
Kyllä kauniita nypläyksiä. Se on taito, jota en hallitse ja riittäiskö kärsivällisyyskään sen opetteluun. Mutta ihailen toisten tekemiä kauniita töitä.
VastaaPoistaIhan vain laiskotellessa? Niin kai kun osaa. Upeita ovat.
VastaaPoista