torstai 6. lokakuuta 2016

Metsässä

Kaikkee sitä oppii, kun elää tarpeeksi kauan. Minäkin lähdin oikein sieniä pyydystämään, kun tykkään niin suppilovahveropikkelssistä.
Kyllä on kaunista, ihan kun jossain puutarhassa ois kävellyt. No onhan tää puutarhaa parhaimillaan.

Saalistkin saatiin. Tosin hyvin nuukanlaisesti, mutta kuitenkin. Ois ollut paaaljon, jos ei ois näin kuivaa. Mustuneita, kuivuneita oli vaik kuin. Hyvä näin kuitenkin. Saan pienen annoksen pikkelsiä. Nyt vaan on jännittävää, miten onnistun, kun en oo mikää kokki tosiaankaan. Entinen poikaystäväei sieniin koske, ei edes tikun nokalla :)

8 kommenttia:

  1. Ihana saalis,pääsispä sieniä poimimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko siel samanlaiset jokamiehen oikeudet?

      Poista
  2. Oi mikä ihana vihreä sammalikko! Minä en osaa tehdä sienille mitään, kyllä niitä täällä kuulemma kasvaa syötäviäkin, en vaan tunnista. Ja poimiakin saisi. Metsiä vaan on harvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oominäkään mikää gurmeekokki :)

      Poista
  3. Onpa kaunista sammalmattoa ja herkullisen näköisiä suppiksia.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti pikkelssistä tulee herkkua. Kaunis metsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin, ellen onnistunut jotenkin pilaamaan sitä

      Poista