keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Henkan juttu

Lapset olivat täällä uimassa ja viihdyttämässä mummua. Henkka (10v) halusi kirjoittaa jotain ja kysyi minulta, mikä olisi aihe. Minä sanoin, kirjoita vaikka risasta kengästä. Tässä tulos. Vähänkö olen ylpee :)



Rikkinäinen Kenkä

Oli kerran eteisessä yksi Tino Tennari niminen kenkä. Hän oli jo vanha, ja monta kertaa käytetty, ja aivan puhki juostu. Nyt se vihdoin tahtoi päästä näkemään suurta maailmaa, eikä samaa vanhaa korttelia. Se oli lähtemässä juuri ulos ovesta kun Saku Saapas pysäytti sen – mihin olet menossa? - Saku kyseli. – Lähden maailmaa katsomaan – Tino vastasi ylpeänä. – Saanko tulla mukaan -, kysyi Saku - Saat tietysti – Vastasi Tino. He molemmat astuivat ulos ovesta, ja näkivät suuren korttelin avautuvan heidän silmiensä edessä. Tino loikki innokkaasti rappuset alas ja lähti matkaan. Tino ei kerennyt väistää kun suuri koira nappasi hänet suuhunsa ja lähti matkaan. Koira juoksi tuhatta ja sataa koko korttelin läpi, kotinsa pihaan. Siellä se antoi kengän emännälleen, emäntä torui koiraa ja heitti Tinon puskaan. Saku tuli lujaa vauhtia perässä. – oletko kunnossa? – kysyi Saku Tinolta – Joo, paremmassa kuin koskaan – Tino nyyhkytti, mutta huono onni kääntyi sillä he näkivät suuren kaupan, jonne heidän aikeensa oli mennä. –Tule, tule nyt!! – huusi Tino, ja Saku totteli, hän hypähteli varovasti askelia tielle päin. Tino taas ei aikaillut, vaan hyppi tien yli varomattomasti. Se kostautui hyvin nopeasti, sillä suuri rekka ajoi Tinon ylitse. Saku hyppelehti kevyesti tien yli, raahaten Tinoa perässään. Nyt he olivat jo kaupan ovella, astumassa juuri ovesta sisään kun ikkunaan ilmestyi kyltti ’’ALENNUSMYYNTI’’. Alkoi kuulua askelia, enemmän askelia ja vielä enemmän askelia! Suuri väkijoukko ryntäsi parkkialueelta alennuksen toivossa. Kuten tavallista kävi huono tuuri ja Saku ja Tino tallautuivat ihmismassan alle. Mutta eipä hätiä mitiä, tähän oli totuttu. Nyt kauppaan päästiin kuin päästiinkin sisään, se oli upea. Korkeat hyllyt, pitkät kassajonot, sadoittain turhanaikaista romua. Onni päättyi lyhyeen, sillä heidät heitettiin kaupasta ulos roskaromuna. Nyt riitti, he marssivat kotiin sen pitkän matkan minkä kauppaan tulivat ja heittäytyivät kenkälaatikkoon. – En enää ikinä lähde moiselle matkalle – sanoi Saku – en minäkään – Tino kuittasi –tästä lähtien tyydyn aina siihen mitä saan, enkä halua muuta – Tino lisäsi.

12 kommenttia:

  1. Tää oli kyllä niin hieno, jännittävä ja täynnä yllättäviä käänteitä, että ennustan pojasta tulevan uuden Paasilinnan. Parempitapaisen ja raittiimman vaan. Onnea mummullekin lahjakkaan lapsenlapsen johdosta :)

    VastaaPoista
  2. Mummoonsa tulee lapsi ihan selvästi, kirjallisia lahjoja on, hienoa. Kiva tarina ja jännittävä.

    VastaaPoista
  3. Tällaisellahan voisi osallistua jo jonkin kilpaankin. Hieno on kirjoitus ja juoni on oiva, onnea molemmille.

    VastaaPoista
  4. Kyllä tosissaan oli hyvä kirjoitus!!!! Suosittelen kilpailuihin osallistumisia ja yleensäkin kirjoittamista!

    VastaaPoista
  5. Tosi hyvä tarina oli! Oikein mukaansatempaava :).

    VastaaPoista
  6. Tämä piti lukea lapselle ääneen=)) Hauska=) Ensimmäistä kerta blogissasi=)

    VastaaPoista
  7. Saat ollakin ylpeä! Sinun Henkkasi on todella taitava tarinankertoja. Hänen kannattaa jatkaa kirjoitusharrastusta, ties vaikka joskus nobelisti.
    Minä koetan kovasti innostaa nuorta väkeä kirjojen ja kirjoittamisen pariin. On kuulema tylsää!! Ei minusta.

    VastaaPoista
  8. Henkan juttu on vallan riemastuttavan hieno ja mielenkiintoinen :D Kyllä on mummolla aihettakin olla ylpee!!

    VastaaPoista
  9. Henkka tässä, moro kaikille :), kiitos kommenteista, nyt ainakin jatkan kirjottamista. Päättäkääs uus aihe :)

    VastaaPoista
  10. Kyllä osaa poika kirjoittaa, on tainnut mummolta saada oppia!
    Tarinassa oli jopa opetus! Hienoa Henkka ja mummo!

    VastaaPoista
  11. VAUTSI! Mahtava tarina. Eipä uskoisi 10 vuotiaan kirjoittamaksi. Noin kuvailevaan kielenkäyttöön ei pysty moni aikuinenkaan.

    VastaaPoista