Lenkillä kaupungilla

Kävin kyllä aamulla, kun aurinko paisto sen normaalin lenkin. Iltapäivällä lähdin autolla kaupungille ja siellä tein pienen lenkin. Halusin näytää, että on Lahdessa muutakin kun sotkuja, niin kun Karoliinan blogissa kuvaili

Tässä on kuva "Humpulan mäeltä" Silloin kun Lahti on ollut pieni kylä on tämä Humpulan mäki ollut trokareiden ja muun rupusakin asuin aluetta. Onhan tämä ollut aika kaukana keskustasta, ihan peräti kilsan verra :) Nyt täällä on ihan kauniita taloja.

Tässä kuvassa on Lahden kauppalan kansakoulu. Nyt en tiedä mitä siinä nykyjään on?  Joku toinen kerta täytyy mennä sitä lähemmäksi, että saa kunnon kuvan.

 

Tämäkin on lakkautettu koulu, enkä tiedä mitä tässä on. Ai niin siinä onkin vissiin kristillinen koulu nykyjään. 
Netistä otettua tietoa tästä
Lahden nettisivut, 2010): August Fellman perusti omalla kustannuksellaan ensimmäisen kansakoulun Lahden kylään vuonna 1871. Kymmenen vuotta myöhemmin Valtionrautatiet perusti Lahden varikolle oman kansakoulu, jossa oli sekä suomen- että ruotsinkielinen osasto.
Lahden taajama sai pärjätä näillä oppilaitoksilla vuoteen 1894, jolloin kauppala perusti oman kansakoulunsa. Se aloitti toimintansa K. Kollinin talossa Hämeen- ja Mariankatujen kulmassa.
Kauppalan kansakoulun alku oli hyvin vaatimatonta. Tilaa oli aluksi vain puolelle halukkaista oppilaista. Parannusta tilanteeseen toi Vuorikadun varrelle vuonna 1902 valmistunut kansakoulurakennus. Lahden kaupunki joutui huolehtimaan taajama-alueensa laitaosien kouluista yhdessä Hollolan kunnan kanssa.

Historiallinen museo. Tämä on toiminut kartanon herran jälkeen myös kouluna. Silloin vuonna yks ja kaks tämä kartano on ollut ihan järven rannalla, nyt matkaa järvelle on varmaan 300-400m.

Yhteiskoulun uusi siipi

Vanha osuus.

Kaupungintalon sisään käynti.

 

 

Joskus olen kuvannut tuolta kirkonmäeltä tänne päin. 

 

 

 

 

 

Onneksi käytii aamulla lenkillä. Nyt tän kuvauslenkin aikana alkoi sataa vettä.

Kirjaimet SU

Tällä viikolla alkukirjaimet, jotka ovat SU

 

Aina vaan kukkii

On tämä vaan uskollinen kukkija. Se on kukkinut elokuusta lähtien. Edellinen kuva on otettu 1.9 ja vielä on tulossa kaksi kukkavanaa.

Lenkillä

Hyvä minä!! Oon taas selvinnyt lenkille! Kävin kyllä eilenkin, mutta kun lenkki on sama, niin eipä oo uutta kuvattavaa. No tänään on ollut aivan upea aurinkoinen kevät päivä. Sen verran on kevään edistyminen tapahtunut, että räystäistä tippuu vesi ja on mahtavia jääpuikkoja.

Ihan mieletön hiki. Vaikka lähteissä päätin, että meen hisukkuseen ja nautin kelistä, mutta miten sitä käy itsensä kanssa kilpasille. Pitää muka petrata siitä edellisestä lenkistä. Hullu minä.
Ei sen puoleen nämä aurinkoiset kevätpäivät meidän kammarissa on yks niitä elämän suuria  nautintoja.
Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Lenkillä

Mine tuolta Tuhannesta ja yhdestä tarinasta haasto käymään kanssaan lenkillä, oikein kameran kanssa. Monen venkoilun ja tekosyyn jälkeen sain itseäni niskasta kiinni ja lähdin kameran kanssa matkaan.

Minähän asun nykyjään melkein naapurissa, missä lapsena olen asunut. Tässä piharakennuksessa yhden kesän. Siinä oli yksi pitkä huone. Varmaan yhtä huonossa kunnossa silloin, kun nytkin.

Tämän pihan ihminen on kova askartelemaan ja se näkyy joka paikassa. Joka marraskuu hän napoo noille puu-ukoille ja akoille punaiset päähineet ja tuohon kaareen pallot ja ne otetaan vasta kesänkynnyksellä pois. Täytyy sanoa "en viittis"

Mun polkuni kulkee pyörätietä pitkin, joskus vähän metsän reunaa, mutta pääasiassa asutusalueella.

Ohi siirtolapuutarhan. Se on veilä talviunessaan.

Yksi koiran ulkoiluttajakin oli liikkeelä.

Kuka tykkää mistäkin väristä talossaan.

Lasten leikkipaikka on sekin lumen vallassa.

Sitte onkin jo kotisuora.

Ei ole meikäläisen maisemat kovinkaan kummoisia. Vaihtoehthojakaan ei liiemälti ole. Tietysti voisin lähteä Heinolan suuntaa, mutta sinne joutuis kävelemään tiellä, ei kiinnosta. Sitte jos haluis muita maisemia, niin huonokuntoisena pitäis eeltä lähteä autolla kävelemään. Olkoot. Vaikka nyt selviäisinkin huomennakin lenkille, niin kesää täytyy odottaa, että maisemat paranee.
Käykää kuitenkin ihmeessä katsomassa Minen lenkkimaisemia. Siellä on kauniita kuvia ja muutenkin mielenkiintoisia matkakertomuksia.

Heinolassa.

Käytiin eilen Heinolassa ihailemassa näitä jääveistoksia.  En tiedä vielä tuloksia, mikä oli raadin mielestä paras. Minusta kaikki oli kaniita. On ne taiteilijat vaan taitavia. Minulta jäis kyllä tekemättä. Tietysti ois pitänyt olla siellä illalla, kun veitokset ovat kuulema silloin valaistettu.

 

Tämän viisauden löysin ystävän sivuilta facesta. On tää vaan niin totta :D

Vuodelta 1914

Vihantasiemenhiutalepihvi

2 kkp Vihantasiemenhiutaleita ( saa esim. Terveystuotteiden erikoisliikkeistä)
4 dl vettä
1 pieni ranskanleipä tai vähän enenmmän
2 munaa
1 rkl hienoksi leikattua persiljaa
maun mukaan suolaa
1,5 kkp leipäjauhelmaa
voita tarpeen mukaan.

Vesi(0,5 tl suolaa seassa) kiehautetaan, vihantasiemenhiutaleet sekoitetaan siihen, seosta keitetään pari minuuttia ja annetaan sitten jäähtyä.
Ranskanleipä leikataan pieniksi siruiksi, jotka ruskistetaan vähässä voissa, paistinpannussa ja sekoitetaan vihantasiemenhiutalepuuroon.
Munat vispilöidään ja sekoitetaan pihvitaikinaan, joka sitten maustetaan hienoksi leikatulla persiljalla, lisätään suolaa maun mukaan ja hienonnetulla pippurilla.
Taikinasta muodostetaan kahden veitsen avulla, leikkuulaudalla pihvin muotoisia litteitä kakkuja, jotka käännellään hyvin leipäjauhelmassa ja paistetaan sitten voissa paistinpannussa maukkaan ruskeiksi ja kypsäksi.
Syödään kastikkeen ja perunoien kera.

Nyt sitten onkin arvoitus MITÄ ON VIHANTASIEMENHIUTALEET?????
Muutenhan mä tietysti tekisin näitä pihviä heti :D