Olkoon tämä viimeinen

Matkakertomus, että ette ihan kyllästy. Matka jatkui kohti Itävaltaa. Sieltä tuo komea lehmä. Siellä nämä lehmät sai olla rauhassa, toisin kun täällä Lahdessa yks vuosi. Salzburgissa kävimme vain vähän ajelemassa. Silloin oli vähän sateellinen ilma. Yövyimme Helleinin pienessä kaupungissa.

Sieltä lähdimme etsimään Hitlerin Suden pesää. Monen mutkan jälkeen se löytyikin. Maisemat siellä oli upeita. Kyllä on Aatun kelvannut siellä juhlia.

Sillä reissulla Entinen poikaystävä hukkas vaunun avaimen ja mun avain oli vaunussa!! Onneks oli lukkoseppä seurana. En tiedä kuin siinä olis käynyt muuten? Kyllä siinä tiirikoita tarvittiin hakaneulasta lähtien. Loppujen lopuksi ovi saatiin auki yhdellä vanhalla minkä lie vaunun avaimella. Huh huh kyllä helpotti.
Huomaatko tuon punaisen Hevoskastanjan? En ole ennen tuon väristä nähnyt.
Matka jatkui Sloveniaan. Siellä kävimme Postojnan aivan upeassa tippukiviluolassa. Siis siellähän ei saanut kuvat;) Hyi mua! Taas oli vaikeuksia löytää leirialuetta, mutta nyt oli kyllä vähän rauhallisempi tunnelma. Täytyy sanoa, että tuolla maailmalla on tosi huonosti merkattu opasteet. Turisti pyydyksiä oli seillä kaivoksellakin pilvin pimein. Noi lasit oli kyllä tosi houkuttelelvia. En ostanut. Hyvä minä!
Sitten olimmekin jo määrän päässä eli Kroatiassa ja KRK. saarella Baskassa:). Siellä olimme (Finkinjan suosituksesta ) paikka oli pieni vuorten kainalossa.

Vietimme siellä viisi päivää. Yhtenä päivänä oli tosi kova tuuli ja mun toiveiden täyttymys. Mä istuin rannalla sadeviitan alla ja katselin aaltoja. Voi miten se olikin iiiiihanaa. Uimassakin käytiin Adrianmeressä. Vesi oli niin kristallin kirkasta ja vähän vilpoista. kyllä siellä kuitenkin pysty oikein olemaan. Mä en osaa uida merivedessä vaikka olen opetellut meressä uimaan. Johtuukohan se näistä läskeistä? Nostaako ne perseen pintaan, niin että uimista ei kertakaikkiaan tuu mintään?
Ystävät ehdotti, että mennääkö Venetsiaan? Taas unelma täytty!!! On se kaunis ja kallis paikka. Mutta voitteko kuvitella! Kun oltiin Markuksen torilla, siellä soitettiin meidän häävalssia ja meillä oli eilen ollut 40 vuotis hääpäivä! Mistä ne siellä kuppilassa tiesikin, että me ollaa tulossa? Oli se aika upee tunne.
Venetsiasta matka jatkui ohi upeiden unikkopeltojen Unkariin. Hahaa siellä ajoimme paikan ohi, jonka nimi on Bershely :) Oltiin Egerissä maistelemassa viinä. Hyvää oli!
Olimme kaksi yötä Aggtelekin kansallispuistossa. Upea paikka! Sielläkin on tippukiviluola, mutta ei käyty siellä. Käytiin kävelemässä.

Tänne leirilytyessä ystävien vaunu ja auto (nelikko) juuttu niin kiinni että töitä tehtii kaks tuntia, ennen kun saatiin vaunu irti. En uskaltanut siinä vaiheessa ääneen sanoa " Havuja perkele" Ihan vaan naisten kesken mainitsin :) Meidän autolla ei ollut mitään asiaa vaunun kanssa tuonne nurtsille. Ystävän autolla sitten siirreltii meidänkin vaunu paikoilleen.
Ihan kuin sokerina pohjalla, ajoimme Kullimaan kautta Paideen viimeiseksi yöksi:)

Reissu oli tosi mukava. Paljon nähtiin uutta ja ihmeelistä. Kilometrejäkin tuli ihan kiitettävästi 6000 noin. Koska vaan lähtisin uudestaan.
Kiitos ystäville mukavasta reissusta. Ilman teitä se ei sitä olisi ollutkaan.

Prahassa

Käydään nyt ensin turhuuksien torilla. Kyllä on turisteja varten houkutuksia, vaikka kuinka paljon. Herää kysymys. Miten ihmeessä ne kaikki elää, kun samaa tavaraa on puoti toisessaan kiinni? Kyllähän varmasti Prahassa käy miljoonia ihmisiä vuodessa, mutta kuitenkin.
Kauniitahan noi kristallit on ja tuopit upeita, mutta...
Poika tuossa kuvassa osasi tanssittaa tuota nukkea hienosti. Tietysti jos päivästä toiseen harjoittelee, niin tekeehön se mestarin.
Matka sinänsä Prahaan oli kyllä ikimuistoinen. Osuttiin just pahimpaan ruuhka-aikaan sinne. Vois sanoa, että se ruuhka oli vähän eri juttu, kun täällä Lahdessa :) Autoja meni kolmea kaistaa ja rekkoja pilvin pimein.

Lähteissä oli puhe, että lällärit ois ollu hyvä olla, mutta ystävien kone oli mökillä. No viimeistään täällä ne ois ollut todella tarpeelliset. Eksytiin niin moneen kertaan, kun sillä oli paljon tehyt uusia teitä ja lisää oli tulossa, että navikaatorit oli ihan sekaisin. Välillä nähtii leirialueen merkki ja sit ne taas katos. Yks löydettiin melkein kivuttomasti, mutta se oli kiinni :(


Välillä eksytiin toisistamme ja välillä tultiin vastaan. Entinen poikaystävä kävi niin kuumana, että järkikään ei enää toiminut. Ajettiin vastaan tulevien kaistaakin. Siinä kohtaa mua alko naurattaa, mutta sain niin kauheet mulkasut, että pelkäsin saavani lemput koko autosta.
Minä vaan ihmettelin, että mihin ihmeeseen meillä oli niin kiire hosua sen ajon kanssa, kun aikaa oli koko neljäviikkoo. Hyvin siinä kuitenkin kävi ja löydettiin oikein hyvä leirialue. Sieltä oli loistavat yhteydet kaupungille. Ostetiin 24/h liput ja niillä sai reissata niin paljon, kun sielu sieti.
Kyllä Praha on yksi maailman kauneimmista kaupungeista. Koska vaan lähtisin sinne taas.


Joutsenperheen onnea.

Runo

Löysin tuttavan sivuilta tällaisen runon.

Miten niin sopiikin tämän päivän tunnelmaan

Toivo
ja Pelko
Yhdessä tulevat,
yhdessä lähtevät.
Siinä välissä puristavat lujaa
toistensa kättä
Joka avaa ovensa Toivolle,
päästää
myös Pelon sisälle,
joka ottaa syliinsä Pelon
saa
omakseen myös Toivon
Kuin kaksi koditonta lasta

ne kulkevat käsi kädessä
emmekä
muuta voi tehdä kuin
seurata samaa polkua

~T.Tabermann

Vielä hetki Puolassa

Olaa vielä hetki Puolan puolella. Muutama kuva Elblagin kaupungista, ja oli ihan pakko laittaa muutama kukkakuviakin. Matkalla Latviassa ja Liettuassa kukki valko- ja keltavuokkoja suuria mättäitä. Siellä on kuitenkin liikenne niin hurjaa, että ei mitään mahdollisuutta pysähtyä kahdella yksiköllä kuvailemaan tien pieleksiä :(
Elblag on viehättävä kaupunki. Paljon vanhaa on säilytetty toisin, kuin täällä meillä. Puolalaiset on kovin ystävällistä ja auttavasita porukkaa. Ainut mikä siellä on huonoa, on tiet. Ne on niin huono kuntoisia, että hyvä kun hampaat suussa pysyy. Hyvä esimerkki on, kun takas tullessa ajettii 90.tä kilsaa kaksi tuntia. Tosin siinä oli tietöitä matkalla ja kylä kylässä kiinni. On siellä varmasti hyviäkin teitä, mutta ei vaan osunut meidän kohdalle.
Suosittelen kuitenkin vierailemaan siellä.


Asiasta viidenteen: Äiti kotiutetaan huomenna. Huh huh, saas nähdä kuin onnistuu? Hyvin hän on kuntoutunut. Pystyy kävelemään ja käsikin pelaa melkein hyvin MUTTA puhetta ei oikein pysty tuottamaan. Kirjaimet on ihan väärässä järjestyksessä ja sanat hukassa. Mieli on maassa. Se on selvää, kun ei voi seurustella kenenkään kanssa. Muistikin on vähän kärsinyt. Onnellinen hän on siitä kotiin pääsystä, mutta sitä en tiedä mitä sitten kun ja rintintintin tinriti?? Ota tästä selvää. Kun sanoin, että nyt putosin, niin hän vaan huitas kädellään " Antaa olla" No aika näyttää miten pärjätään.

Matka jatkuu seuraavassa numerossa :)

Puolassa

Jossain kohtii matkalla näkyi tällainen kuljetus :)

Sama sivulta katsottuna. Miten luulet onnistusko tämä Suomessa?

Ensimmäinen kohde oli Swieta Lipkan kirkko. Kirkko on todella upea, vaikka olikin restauroinnin alla. Kirkon yhteydessä toimii luostari. Siellä oli kyllä kaikkea muuta, kun harras tunnelma. Porukkaa oli, kun pilven syrjää. Urut oli upeat, kun niitä soitettiin niin siellä liikku enkelit. En kuitenkaan saanut siitä hyvää kuvaa, joten olkoot näyttämättä. Muutenhan ne oli kuin mitkä tahansa urut. Ovi fani kun olen, niin pakko laittaa tähänkin nämä upeat ovet.
Toinen kohde olikin ainut, mitä oli etukäteen suunniteltu. Elblagista lähtee jokiristeily, missä on jännä järjestelmä. Paattia kuljetetaan raidetta pitkin joko ylä tai alamäkeen. Paatti kiinitetään kelkkaan ja vesivoima kuljettaa sitä kelkkaa. Näin aikaisin keväällä oli vain lyhyt matka, mutta sekin kesti melkein kuusituntia. Maisemat oli kauniita, kun kukat kukki ja aurinko paisto. En tiedä mitä pensaita ne oli, mutta näyttivät jollekin angervolle. Tuometkin oli täydessä kukassa. Tietysti siellä oli laivan haukkujakoiratkin. Ne oli ihan selvästi tottuneet saamaan jotain herkkupaloja, koska seurasivat uskollisesti pitkän matkaa. Nyt vaan oli niin tylsää porukkaa, että ei mitään herunut.


Käytiin myös tutustumassa Malborgin linnaan. Valtava laitos se on ollut. Seilläkin oli korjaustyöt menossa.
Siinä mielessä oltiin oikeaan aikaan liikkeellä, että ei ollut ihan kauheesti porukkaa liikkeellä, vikka koululaisia oli luokkaretkellä kyllä runsain mitoin.

Kotona ollaa

Iltalautalla tultiin kotiin. Reissu oli tosi onnistunut. Paljon nähtiin ja koettiin. Ilmat oli vaihtelevia. Sekaan kuitenkin sovittiin. Varsinaisesti sade ei pahemmin haitannut, vähän ois voinut olla lämpimämpää, mutta eipähän läkähdytty :)

Tässä terveiset noin keskivaiheesta matkaa, kun käytiin katsomassa minkälaista on Elämää kukkulalla. Sehän oli tosi viehättävä kylä ja saatiin ihan yksityisesti opastustakin, se olikin yksin matkan kohokohdista. Kiitos siitä Finkinja. Oli kiva tavata.


Terveisiä teille ja ihanaa kesää.

Terkkuja

Kuvia ei ole nyt laittaa, mutta terveset kuitenkin täältä aurinkoisesta Prahasta. Muuten on ollut aika kylmää, mutta tänään oli tosi ihanan lämmin ilma. Koko päivä oltiin kävelelmässä Prahassa. Eilen tultiin tänne ja eksyttiin moneen kertaa ja kirjaimet meinas olla aika suuria. No onneksi kaikesta selvittiin kunnialla.
Parasta tähän asti on ollut retki kun käytiin joki risteilyllä Elblagissa. Se oli tosi hieno juttu.
Huomena lähdetään ehkä kohti Itävaltaa.
Täällä kukkii sireenit ja kaiken maailma hedelmäpuut. Paljon on sellaisiakin mistä ei oo mitään hajua, mitä ne on
Lämpimiä terveisiä teille sinne.
Olen nyt vieraalla koneella, enkä voi kn kyläillä teillä, mutta onhan sitten luettavaa, kun tulekotiin.
Morjes vaan sanoo rikkaat toisileen :)