Paikka

Rouva Vastarannankiisken tytär oli tehnyt äidilleen tilkkutyönä liivin, vanhoista pyyheliinoista. Hän on itse värjännyt kankaat. Nyt ei vaan väri toistu oikeanlaisena, se on kauniin vihreä.

Kankas oli hieltynyt ( vanhaa kun on) ilmeisesti värjäys vielä on heikentänyt kangasta. Niskassa oli reikä. Minä tein siihen paikan.


Saas nähdä onko Rouva tyytyväinen.


Meillä on tänään kortin peluu ilta ja vien tuliasina tämän ristiipistellyn sydämen. Siinäkään ei ole oikea väri. Mistäs hitosta tämä nyt johtuu? Aina sanotaa, että kuva ei muka valehtele. Valehtelee niin että korvat heiluu.

Valokuvatorstai "Asetelma"

Viikon haaste on tällä kertaa asetelma.

Katsokaa ja kadehtikaa

Täytyy laittaa tämä korjaus ihan tähän alkuun, kun olin tosi tumppi.
Tämä juttu on Lennun emännöimä kirjekuorivaihto.

Tänään sain vastaan ottaa tämän ihanan kuoren ja kauniin kortin. Marjo-Riitta on tämän pistelly ja hänen ystävänsä on tehnyt tilkkutyön. Inspiksen tähän kuoreen Marjo-Riitta oli saanut meidän rukan reissusta.

Kuori takaa.



Omasta kuoresta laitan kuvan sitte, kun se on mennyt perille.
No tässä on minun pistelemä kuori Minnalle

Mustaa ja valkoista " YÖ "

Laitan tämän alkuperäisen kuvankin, koska nämä mastot ovat niin kauniit, kun ne on valaistu näin.

Koiralle blogi

Paikallisessa lehdessä oli juttua, että koirat alkaa pitää omaa blogia. Eihän se nyt sinänsä mikään uutinen ole. Onhan jo monella koiralla täälläkin mun suosikeissa melkein oma blogi kissoista puhumattakaa. Hannelen Viivi kertoo itsestään ja miten sen emäntä on joskus ihan outo. Amadallakin on joskus aika paljon sanottavaa. Tämä juttu onkin nyt siitä poikkeava, että koiralle laitetaan joku panta kaulaan ja se sitte reakoi koiran liikkeisiin ja sen perusteella tulee juttua koneelle. Ihan kuin itsestää. Tuli vaan meileen, että meidän Dorikselta ei kyllä kummostakaan blogia syntyis, vielä vehemmän kuin minulta. Se oli sisällöltään suunnilleen.
Tänään nukuin melkein koko päivän, mitä nyt pari kertaa kävin pissillä ja vähän syömässä. Pakko oli syödä välillä hengenpitimiksi, vaikka se ruoka ei nyt niin kummosta ollutkaan. Osaavat aina ostaa niin huonoa ruokaa. Amalian kanssa kyllä käyn sen pissareissulla, se kun ei osaa sitä yksin tehdä. Joskus se kurja laittaa oven kiinni, niin että en pääse mukaan. Silloin kyllä annan se kuulla kunniansa. Huudan oven takana ja lujaa, niin kun vaan kollikissasta ääntä lähtee. Etenkin näin maaliskuun aikana. Onhan minulta toki vehkeet viety, mutta joku muisto on jäänyt ja se tulee äänenä.
Me ollaa molemmat täälaisia lyhyt sanaisia :)



Aurinkoista viikoloppua.

Valokuvatorstai " haisuli"

Kuva nyt ei ole paras mahdollinen, mutta ainut minkä tähän hätään keksin.

Tahtoisin olla paras.

Ei tuo otsiko nyt oiken nappiin osunut, mutta olkoot. En mä kuitenkaan ihan niin paljon vaadi itseltäin.

Mikähän siinä on, kun aina välillä minussa herää kauhee kilpailuhenki. Tosin mä sen toteutan ihan sallaa ja itteksein niin, että kukaan ei sitä tiedä.

Niin kun esimerkiksi tuolla uidessa. Ystävä sano uivansa tunnissa 1200m. Mun on pakko pääsätä parempaan tulokseen. Pääsin mä, mutta ketä kiinostaa?

Sit siellä on sellaisia uijia, jotka uivat niin hemmetin kovaa, että mä jään jalkoihin ja se on väärin. Taas herää kauhee kilpailuvietti, enkä mä kuitenkiaan pärjää niille. Siinä vaiheessa, kun joku menee minusta ohi niin tuntuu, että ei pääse mihinkään ja se ottaa pattii.

Tai kun ajaa fillarilla jotain hervottoman suurta ylämäkeä peräsuoli hampaitten välissä ja joku menee tyttömäisen keveesti ohi. Se on ihan hirveetä, melkein tarttee alkaa taluttaa pyörää, ja se tuntuu niin pahalle.



Mukavaa tiistaita sinulle.