keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Kipin kapin kahville

Tulkaa pian kahville. Olen varannut meille näin " vaatimattoman" talon. Yöpyäkin voitte, mahdutaan kyllä. Osoite on Levin huipulla, ihan ylhäällä.

Nämä ovat ottamassa teitä vastaan.
Tai jos tuo paikka ei teitä miellytä, niin ilmoittakaa vaan, niin valitaan näistä sopiva. Ihan mikä vaan sopii mulle.



Tänä aamunakin oli aika kuurasta. Taisvat onnenapilatkin jäätyä, kun en yhtää nähnyt.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Tänä aamuna.

Kun herättiin oli ikkunasta näkymä tällainen.

Lähdettiin entisen poikaystävän kanssa " Ruskareissulle" vaikka hän ei voikaan kävellä. Ihan vaan ajelemalla katsellaan maisemia. Aamulla oli satanut vähän lunta. On kait se uskottava, että talvi tekee tuloaan.
Aamulla kun lähdettiin ajelemaan oli aika kova usva. Olis pitänyt käydä ottamassa nämä kuvat nyt, kun aurinko paistaa komeesti.

On se vaan kumma, vaikka olen jo aika monta talvea nähnyt, niin kuitenkin sitä ihastelee näintä ensimmäisiä lumia.

Ei näkynyt yhtään joutsenta. Lienevät jo lähteneet kohti etelää, tai ovat sitten toisella järvellä.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Ny se kukkii.

Se euron maksanut orkidea. Vasta on yksi kukka auennu, mutta tulee niitä toistakymmentä. Kukka on aika pieni ehkä yhden € kokoinen. Jos joku tietää tälle nimen, niin otan kiitollisuudella vastaan tiedon.

Toin Amatsoninliljankin viimeviikolla sisään ja siinä on ainakin 12 kukkavanaa. Vielä ei ole yhtään kukkaa auki.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Nalle ja kukkia

Sain Famulta nallen ja kukkia. Kiitos oiken paljon. Toivottavasti pistokkaat lähtevät kasvamaan.



Tällä kertaa ojennan tämän Peikolle. Innolla odotan kuinka pörheäksi Peikko menee kun saa nallen kaverikseen. Kunhan ei vaan pelkäisi ja pakenisi jonnekin pöpelikköön :)

torstai 24. syyskuuta 2009

Taidenäyttelyssä

Kävin taidenäyttelyssä. Eikö olekin kauniita tilkkutöitä? Miten joku onkin näin taitava. Kyseessä on tekstiilitaiteilija Sanna Lappalaisen työt. Jos haluat käydä katsomassa lisää kuvia töistä niin läydät niitä täältä. Kannattaa käydä katsomassa.

Tässäkin ovessa on niin upeasti toi home kuvattu tuolla oven alalaidassa.
Tässä on taitelijan näkemys


ja tässä minun ottama kuva samasta rakennuksesta.
Tämä oli ehdoton suosikkini.
Tässä taas valokuva samasta rakennuksesta. En vaan muistanut miten se oli rajattu tuohon työhön.

On se vaan metkaa, miten kaikkea kaunista huomaakin vasta sitte, kun joku muu ne ensin näyttää. Lahtea sanotaan ruumaksi kaupungiksi, minusta se ei ole. Täällä on paljon kaunistakin.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Kaikki hyvin

Kaikki on taas hyvin. Entinen poikaystävä on kotona, pääsi jo lauantaina kotiin sen viemäriputkensa kanssa. Muuten on kaikki operaatiot veilä edessä, kunhan ensin tulehdusarvot saadaan kohdalleen.

Ruoho on leikattu. Ei sitä konetta tarvinut alkutekijöisiin purkaa :) Nyt vaan piha odottaa tekevää kättä, joka haravois sen suuren ruohomäärän sieltäpois. Kuolleita lehtiäkin on jo vaikka kuin paljon. Onneksi harava on niin yksinkertainen kapistus, kun siinä ei ole yhtään liikkuvaa osaa, niin sen kanssa ei tule muuta kun rakkoja käteen :D

Eikö olekin aika monen näköisiä ruusunmarjoja olemassa? Nämä on vaan meidän pihan ruusuista, mitä leineekään jossain, missä on enemän pensaita.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Väri on Ruska.

Tää väri ei nyt oikein irronnut
Haasteväri on siis RUSKA, jota ainakin tekstiili- ja sisustusteollisuus käyttää tietynlaisesta väriryhmästä...

Täältä linkin takaa löytyy kauniita kuvia ruskan väreinä.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Joku mättää!!

Mikäköhän nyt mättää, kun en näe kaikien kuvia? Esimerkiksi en näe Harakan enkä Unelman viimeistä kuvaa. Arjaannelin postauksesta näen jotkut kuvat ja joitain en. Siis samasta Jorma-Kyllikki postauksesta. Kiitollisena otan vastaan neuvoja, miten voin asian korjata.

Kärhö kukkiin vielä näin komeesti, tai oikeestaan se on vasta äskettäin alkanut kukkimaan täysillä.

Minä tekniikan ihmelapsi. Yritin leikata ruohon pari päivää sitten. Se on kasvanut pitkäksi, kun oltiin se reissu pois ja tais jäädä edellinenkin viikko ajamatta. No siitä ei tullu mitää, kun kone ei jaksanut vetää, terä oli liian alhaalla. Yritin laittaa siihen sitä osaa, joka heittää sen ruohon sivulle, ei onnistunut homma. Siinä sitte keksin sen reiän mistä sen ruohon pitäis tulla. Tässä kohtaa tulee mun nerokkuuteni esille. Laitoin tikun siihen reikään, että se ruoho lentäis siitä hittoo. Ihan saa vapaasti arvata olinko ruohon silpussa? Varmaan takatukkakin oli vihreä. :) Soitin ainoolle pojalleni ja hää käski mun nostaa sitä terää. Tekniikan ihmelapsena sain se vivun, jolla sitä terää nostetaan menemään, niin että nyt se on niin jumissa, et varmaan entinen poikaystävä saa purkaa koko leikkurin, ennen kun sen saa taas leikkavaan kuntoon. Terä on niin alhalla, että se kyntäis koko pihan. En nyt kuitenkaan ole suunnitellut perunapeltoa;) Ruoho on nyt niin pitkä, että oisko kellää puimuria lainata. Saatais toi nurtsi leikattua.
Vähänkö entinen poikaystävä huus mulle siitä tikusta. Uhakas, että se ois voinut tappaa mut siitä pois lentäessään. Se ei tienny, että se tikku oli vähän lahokin ja mä avasin sitä reikää vähän vaan. Sen verran, että olin silpussa :D
Nyt piha on kauheen näköinen kun siitä on ajettu vain osa ja sekin vähän miten sattuu :(

torstai 17. syyskuuta 2009

Valokuvaterstai " Totta tai ei"

Tällä viikolla haasteena on sitaatti:

--- ”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.” ---

Romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Ryynäsen niemellä

Ennen kun päästään asiaan, niin sanon voihan perse! Entinen poikaystävä sai taas sen viemäriputken kylkeensä! Tulehdusarvot ovat taas, onneksi vain vähän kohollaan, joten mitään ei taas tehdä, enne kun ne on laskenut. Saas nähdä kuin pitkä reissu tää taas on? En ymmärrä tätä systeemiä. Hän kävi tarjoamassa noin kk sitten itseään sinne sairaalaan, kun tuli virtsatessa verta. Heti kun vähän liikku, niin se veren tulo alko. Silloin kuitenkin passitettiin kotiin. Eihän se haittaa, jos vähän paikat falskaa :( No nyt on varmasti yhteikunnalle kalliimpi tapaus, kun mitä ois ollut, jos silloin ois operoitu. Vaikka siellä onkin puolen vuoden jonot miehiä odottamassa samaan leikkaukseen, niin aina kuitenkin akuutit täytyy ottaa ohi jonon. Miksi se pitää odottaa näin pitkälle. Vaikka itse maksaakin OSAN kuluista, mutta luulen sen olevan vain pieni osa. Nyt tulee turhia sairaalassa olo päiviä, ja maksaa sairaalalle mättäitä. PERSE!!!



No asiaan. Kuvat vasemmalta ylhäältä. Pöydän pinnalla lintu, ulkorappujen hevosen kengät, kuivauskaappi. Alhaalla on yhden kaapin vedin ja maustehylly.


Sitte tietysti ovia :) Saunan ovi on mielestäni yliveto.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Väri on luumu

Kesä tauon jälkeen on taas kiva aloittaa värien keruu. Inkiväärin emännöimään värikollaaseissa on kauniita kollaaseja lisää




Jostain syystä en saanut sitä nappia kopioitua tänne.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Raatteentiellä

Saatiin Raatteentiellä vähän vetoapua, jos ei nyt ihan hevosvoimii niin poroilta kuitenkin.
Tämä muistomerkki oli tosi upea. Vielä kun sattui olemaan kunnon tuulinen ilma, niin kellot kilkatti todella kauniisti. On se vaan hienoa, että tällainen muistomerkki on tehty niille ihmisille, jotka isänmaansa puolesta ovat henkensä menettäneet. Kyllä se väkisin veti hiljaiseksi.


Aseista en mitään ymmärrä, mutta sen tiedän, että toi keskimmäinen on epäkunnossa.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Pieni syysmatka

Terveiste pieneltä syysretkeltä. Ensimmäinen matkaetappi oli täällä polliisin valvovan silmän alla.


Kyllä nämä makasiinit ovat kauniita ja kahvikin oikein hyvää. Tosin se nautittiin sisällä hallissa.
Yksi matkaseuralainen oli maailman paras Sinikkatäti.
Oulusta jatkoimme matkaa Posiolle ystävien luokse. Siellä oli Pokko vaihtanut hiippakuntaa ja mennyt autuaammille metsästysmaille. Tilalle on tullut Jodi. Hän on puoliksi susikoira ja toinen puoli on Kaukasianpaimen koira. Näkyyhän se kuvassakin. Toi lörppäkorva on sitä kaukaasialaista :) Iso, mutta kiltti ja mielestäni nättikin.
Tehtiin retki Korouomaan. Maisemat oli tosi upeat. Harmi vaan kun entinen poikaystävä ei voinut kävellä, niin matka jäi vähän lyhyeksi. Se lohdutti vähän, että alko satamaan, oltais vaan kastuttu perusteellisesti.



Makkarat kuitenkin poltettiin nuotiopaikalla ja kuunneltiin kosken laulua.

Posiolta matka jatku Kuhmoon ja siellä Myllyniemeen. Se on niin korvessa, että siellä ei ole kun piruja ja palokärkiä. Niin ja jokunen karavaanari. Käytiin puolukassa. Saalis oli tosi upee. Tyhmä kun olen, niin en keränyt Variksenmarjaa!! Sitä ois ollut vaikka kuin. Kyllä nyt ottaa päähän.
Täältä lähdettiin Lieksaan ja käytiin Eeva Ryynäsen museossa. Laitan kuvia toisella kertaa. Muuten meni reissu tosi hienosti, mutta se katkesi kun kanan lento, kun entinen poikaystvä sai taas kivikohtauksen kun oltiin Rantasalmella. Jouduttiin lähtemään kesken kaiken pois. Mikkelissä käytiin hakemassa kipupiikki, että selvittiin Lahteen sairaalaan. Ainut poikamme tuli hakemaan vaunun Mikkelistä, että selvittiin nopeampaa Lahteen. Taas mä lupasin, että mun olis opeteltava vetämään vaunua, mutta pelkkä ajatus hirvittää.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Orkideosta

Saanel kyseli miten minä hoidan orkideani?
Niin kun jo kerroin, niin minulla on ihanteelliset olosuhteet, kun kosteutta on luonnostaan. Minä kastelen ne upottamalla ja annan niiden olla vedessä hetken, jos nyt täytyy joku aika sanoa, niin ehkä minuutin. Riippuu onko aikaa vai ei. Siinä kun helposti hurahtaa tunti.
En lannota niitä mitenkään. Joskus laitan kasteluveteen noin ruokalusikallisen sokeri ämpärilliseen vettä. Kasvualustaksi laitan lekasoraa, viinipullon korkin palasia, mistäköhän niitä korkkia tulee ;), hiiltä ( lehtipuun) ja päälle kerros karhunsammalta. Tiedän, että jotku laittaa tammen lehtiä, tai saniaisen juurta. Sinnehän voi tunkea mitä vaan paitsi multaa. Ainakaan Perhosille.
Kun kukkat ovat kukkineet, en leikkaa vanaa ellei se oikeasti kuihdu. Se usein jatkaa siitä kukintaansa. Joskus vana kuolee jonkun matkaa, silloin leikkaan se kuolleen osan pois. Niin ja kastelen yleensä kerran viikossa, joskus menee pitempi väli.
Silloin kun ostin ensimmäisen orkideani, yksi ihminen sanoi, että sitä iloitsee jokaisesta uudesta ilmajuurestakin. Silloin aattelin, että no joooo, mutta kyllä se vaan niin tuppaa olemaan. Tässä touhussa kyllä kokee onnistumisen iloa.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Keskeneräisten kasasta

Sain taas sitä kauhean suurta kasaa pienennettyä! Nämä on olleet jo jonkun aikaa valmiina, vain kehykset on puuttuneet.




Nyt täytyis vaan keksiä paikka, minne nää telläis. Vai täytyyköhän taas sanoa, että otaako miniä, vai laitetaako kaatikselle. Yleensä mä uhkaan kyllä antaa kissalle, mut näit on vähän vaikea sille syötää :) Voi olla, että Doris ei välitä.

Tilasin Violariumista yhden ranskalaisen ristipistolehden ja meinas mopo karata käsistä. innostuin tekemään ihania pikkusydämiä, vaikka kaikki entisetikin jutut on kesken. Eilen vein kuitenkin ystävälle tällaisen patalapun.